maanantai 15. heinäkuuta 2013

6. heinäkuuta 2013


Arkangeli
64° 31,640' N, 40° 32,589' E


Saavuimme tapaamispaikkaan ennen neljää ja ankkuroimme muutaman jo
saapuneen veneen joukkoon aamu-unille. Kun kaikki veneet olivat saapuneet,
lähdimme letkana Arkangeliin pitkin Pohjoista Dvina jokea. Matka
osoittautui odotettua pidemmäksi, noin 35 mailiksi.

Ajoitus oli täysin väärä, ja puskimme laskevalla vedellä vastavirtaan. Kun
Peter I ajoi edellä täysillä, ja puolimatkassa iski muutama rankka
sadekuuro vieden näkyvyyden, oli monella veneellä lieviä vaikeuksia pysyä
mukana. Monellakaan veneellä, muun muassa  meillä, elektroniset kartat
eivät kattaneet noin 30 mailin aluetta joella, ja koska paperikarttoja ei
oltu toimitettu, ainoa tapa löytää perille oli seurata johtovenettä.


Useamman tunnin moottoroinnin jälkeen kaksi venettä kiinnittyi lähes
Arkangelin keskustassa olevan kelluvan ravintolan seinään, ja kummankin
kyljelle tuli kolme muuta venettä. Loput neljä venettä kiinnittyi
viereiseen kivilaituriin kylki kylkeen. Onneksi puolalaisveneen keula osui
ravintolan seinässä olevan oven kohdalle, ja heillä oli myös lankkuja
lankongiksi. Henkilöliikenne saatiin näin toimimaan.


Heti kun veneet oli saatu kiinni, pohjoiseen Frans Joosefin maalle
lähtevien veneiden kipparit lähtivät lehditötilaisuuteen, ja sen jälkeen
paikallisen pursiseuran ihmisiä kävi tutustumassa veneisiin. Loppu päivä
meni seurustellessa, veneitä huollettaessa ja ruokaostoksia tehdessä, mitä
helpotti huomattavasti se, että kävelyetäisyydeltä löytyivät sekä
kauppahalli että useampia pienempiä ruokakauppoja.


Seuraavana päivänä kaikki veneet komennettiin purjehdusparaatiin
television kuvattavaksi. Informaation puutteen takia osa miehistöistä oli
asioilla, muiden muassa Riitta, mutta pienen hämmingin jälkeen kaikkiin
veneisiin saatiin riittävästi miehistöä, jotta paraati saatiin liikkeelle.


Palattaessa veneet kiinnittyivät osittain eri järjestykseen kuin aiemmin,
eikä maihinkulku enää onnistunutkaan niin helposti. Toinen venepaketti
saattoi edelleen käyttää lankongia ja ovea, mutta meidän piti joko
hivuttaa itsemme noin 15 cm leveää viettävää ponttoonin reunaa runsaan
viiden metrin matka ovelle tai kiivetä ravintolan wc-käytävän ikkunasta
sisään, mikä oli ehdottomasti turvallisempi vaihtoehto. Kukaan ei
kuitenkaan joutunut uimaan.


Polttoainetäydennys tehtiin lähtöä edeltävänä päivänä siirtämällä jokainen
tankattava vene kivilaituriin, josta pakettiautolla tuoduista tonnin
säiliöistä pumpattiin valtavalla letkulla tankkeihin. Arvata saattaa, että
turhan suuri osa polttoaineesta joutui jokeen. Polttoaineen tankkaukseen
kului puoli päivää ja loppu aika meni veden hakuun. Muutamat veneet olivat
saaneet tankattua vettä letkulla ravintolan hanasta, toiset olivat
joutuneet kantamaan sitä kanistereissa, ja kun ravintola sulki
vesihanansa, me jouduimme ajamaan noin mailin päähän jokea alas laivan
kylkeen vesitankille. Turismiin ei kaiken tämän hösellyksen jälkeen jäänyt
aikaa lainkaan.


Harmittavaa on, että RusArc-organisaatiolta hyvissä ajoin tilaamamme
kartat niin Franz Josefin maalle kuin Koillisväylälle jäivät saamatta.
Pekka kävi jäänsärkijä Diksonissa valokuvaamassa heidän karttansa, jotta
meillä olisi edes jotakin kättä pidempää. Saimme lopulta Venäjän,
Portugalin ja Suomen välillä käytyjen useiden puhelinkeskustelujen avulla
kartta-asian järjestettyä niin, että s/y Lenan kartat postitetaan Suomesta
Pietariin, sieltä kuriiri vie ne Arkangeliin, mistä ne toimitetaan meille
Franz Josefin maalle laivalla. Suurkiitokset Veli ja Risto Kärkkäiselle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti