sunnuntai 27. marraskuuta 2011

25. marraskuuta 2011

Natal, ankkurissa

05° 45,778' S, 35° 12,288' W

Teimme lähtöselvityksen Fortalezassa 16. päivä, vaikka lähdimmekin vasta 18. päivä aamulla anivarhain, jolloin tuuli ei ollut vielä noussut. Viereisen englantilaisveneen brasilialainen kippari neuvoi meitä menemään niin lähelle rantaa kuin mahdollista, vaikka siellä onkin kiviä ja syvyys paikoin vain muutaman metrin. Yritimmekin sitä, mutta kun tuuli nousi taas yli 35 solmuun vastaista ja nosti varsin pahan aallokon, katsoimme paremmaksi siirtyä ulommas merelle. Kolme päivää lähtömme jälkeen puolilta öin totesimme, että merivesi ei enää kierrä. Pikainen diagnoosi oli, että merivesipumpun impelleri on jälleen rikki. Nyt siitä puuttui seitsemän kumisiipeä, eivätkä jäljellä olevat enää jaksaneet kierrättää vettä. Impelleri (MC97 COMPOUND, LONG LIFE) oli asennettu 31.10. 2011! Toista impelleriä ei meillä enää ollut, mutta vanha, vielä toimiva vesipumppu toi ensiavun. Päätimme poiketa ensimmäiseen satamaan eli ”joulukaupunki” Nataliin hankkimaan lisää Johnson pumpun varaosia.


Karttoihimme merkityt öljyn- ja kaasunporausalueet olivat laajentuneet kahdessa vuodessa paljon, ja katsoimme parhaaksi kiertää ne meren puolelta. Emme havainneet merkittävää eroa virtauksissa lähellä rantaa tai ulompana, mutta aallokko oli syvemmässä vedessä loivempaa ja pääsimme näin etenemään hiukan paremmin. Kalastusaluksia oli ulompana myös harvemmassa. Fortalezan jälkeen etenemisemme hidastui kuitenkin entisestään. Lokikirjassa lukee “Ei senttiäkään ilmaiseksi”. Virtauskarttojen mukaan Guyanan-virta onkin voimakkain juuri Brasilian koilliskulmassa. Vasta muutama kymmenen mailia ennen Natalia saimme suotuisamman tuulen, ja kulku alkoi muistuttaa purjehdusta jopa niin, että välttääksemme saapumasta pimeässä outoon satamaan jouduimme jopa hidastamaan vauhtia. Kova röykytys ja aallokko olivat nostaneet ankkurimme vesivantin väärälle puolelle, mutta saimme sen aamuhämärissä ennen ankkuriin menoa auki ja ankkurivinssinkin toimimaan. Jatkuva suolavesikylpy näyttää hapettavan ulkokäyttöön tehdyt kansikytkimet.


Saavuimme virtauksia ajatellen edelleen liian aikaisin Natalin aallonmurtajien aukolle, mutta Perkinsin avulla tulimme melkoisessa vastavirrassa Iate Clube Natalin eli paikallisen pursiseuran ankkuripaikalle. Ankkuroimme aivan väylän reunaan ja saimme ankkuriin heti hyvän pidon. Hetken kuluttua tuli pursiseurasta pari miestä ilmoittamaan, että olemme liian lähellä väylää. Portugalinkielisen keskustelumme päätteeksi hekin tulivat siihen tulokseen, että olemme selvästi vihreiden merkkien mukaan väylän ulkopuolella. Vierestämme lähti aamupäivän aikana kaksikin venettä, ja ajattelimme siirtyä niiltä vapautuneeseen paikkaan, jossa joen virtauskin olisi vähäisempää. Mutta Perkins oli jostain syystä toista mieltä, eikä suostunut käynnistymään. Avasin suodattimet, jotka olivat taas tukossa. Viimeiset (toivottavasti!) tankkeihin jääneet roskat olivat lähteneet liikkeelle. Suodattimien vaihdon jälkeen emme ole vieläkään saaneet polttoainejärjestelmää ilmatuksi. Ilmaus on aina tuottanut hankaluuksia, mutta ei koskaan näin paljon. Generaattori onneksi toimii hyvin.


Kirjoittauduimme sisään eilen, kipparin syntymäpäivänä. Kuohuviiniaamiaisen jälkeen otimme taksin ja lähdimme etsimään pumpun impelleriä ja käymään kaupassa. Siitä tulikin mielenkiintoinen runsaan viiden tunnin kiertoajelu. Kävimme ensin venetarvikeliikkeessä, mutta turhaan. Matka jatkui pienille vanhan keskustan kaduille, jossa on satoja pikku verstaita. Saavuimme pumppuverstaiden kujalle, jossa taksikuski huhuili ikkunasta joka verstaan kohdalla ja kyseli impelleriä. Saimme neuvon mennä vesijettikorjaamoon. Sieltä löytyi pykälää liian iso impelleri, josta saisi sopivan lyhentämällä. Ostimme sen (20€), mutta jatkoimme kuitenkin vielä etsintää. Vihdoin löytyi verstas, josta mies lähti puolestamme hakemaan oikeaa varaosaa. Kävimme sillä aikaa kaupassa kaupungin toisella puolella. Taksikuski ajoi mennen tullen eri reittiä ja toimi kaupunkioppaana, portugaliksi tietysti. Palasimme pumppuverstaan kautta ja jippii, uusi impelleri ja tiivisteet olivat löytyneet!


Meille on vihdoin selvinnyt, että emme ehdi missään tapauksessa tammikuussa yli Atlantin. Olemme jo nyt pahasti jäljessä aikataulusta, ja tekniikka ryppyilee edelleen. Emme näe mitään järkeä siinä, että purjehtisimme hampaat irvessä Brasilian rannikkoa alas ilman pysähdyksiä ja jatkaisimme sitten Atlantin yli Etelä-Afrikkaan, missä emme myöskään ehtisi viipyä kuin hetken ennen kuin meidän pitäisi jo olla matkalla Australiaan. Tässä tilanteessa ainoa järkevä vaihtoehto on jäädä Etelä-Amerikkaan pidemmäksi aikaa. Ratkaisu on helpottava, sillä se poistaa paniikinomaisen aikataulun ja antaa meille mahdollisuuden jatkaa veneen kunnostamista samalla kun tutustumme Brasiliaan, Uruguaihin ja Argentiinaan.


Merivesipumpusta:
Alkuperäinen pykälää isompi pumppu oli käytössä 1998 lähtien, ja siihen vaihdettiin laakerit kerran (2006). Impellerejä on käytetty arviolta 5 kpl ja maileja on kertynyt noin 40.000.
Johnson Pump F5B (uusi) asennettiin 7.8.2010 Demarcation Bayssä Alaskassa juuri ennen Kanadan rajaa. Alkuperäinen impelleri oli toiminut noin 12.000 mailia, vaikka eihän kone koko aikaa ole käynyt ,ja jouduttiin vaihtamaan uuteen 31.10.2011. Uusi impelleri (MC97 COMPOUND, LONG LIFE) lopetti toimintansa 19.11.2011. Tästä ajasta olimme kaksi viikkoa Fortalezassa, joten impellerin elinikä oli kaikkiaan 5 vrk ja 380 mailia. Olemme tosin kuulleet jopa 50 tunnin kestosta. Ruotsalaiset ovat kertoman mukaan vaihtaneet (ympäristösyistä?) kumilaadun lyijyttömäksi. Mutta jos joudumme asentamaan uuden impellerin kerran kuukaudessa, se vasta rasittaakin ympäristöä (puhumattakaan kipparista). Olipa syy mikä hyvänsä, tuote on ala-arvoinen!


Legin tietoja:
Fortalezasta Nataliin on noin 230 mailia eli noin 2 vrk.
GPS-trippiin kertyi 461 mailia, ja aikaa kului 5 vrk 50 min.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

16. marraskuuta 2011

Edelleen Fortalezassa


Kahdesta aallonmurtajasta huolimatta marinassa velloo tolkuton aallokko (surge). Olimme ensin ponttoonilaiturin päässä, jossa viimeinen lähes vapaana ollut ponttooni väänsi uimatasomme mutkalle ja katkaisi kaksi kiinnitysköyttä. Siirryimme sitten keskemmällä ponttoonilaituria olevan englantilaisveneen viereen niin, etta käytämme sitä maihin menoon, ja vedimme oman veneemme mahdollisimman kauas laiturista. Marinan työntekijät yrittävät rauhoittaa ponttoonien liikkeitä milloin milläkin konstilla, mutta meidän mielestämme ainoa järkevä tapa olisi kokonaan uuden laiturin rakentaminen.


Tankkien puhdistusoperaatio vei yllättävän monta päivää, mutta kaiken pitäisi nyt olla kunnossa. Pekkaa huomattavasti pienikokoisempi Eugenio, ystävällinen naapurimme samasta laiturista, ryömi koneen taakse, avasi styyrpuurin tankin luukun 26 pulttia ja pesi ja puhdisti tankin. Paapuurin tankkiin oli huomattavasti helpompi päästä käsiksi, joten sen hoidimme itse. Molemmat tankit jätettiin puhdistuksen jälkeen auki pariksi päiväksi kuivumaan, olihan ne pesty vedellä. Mustaa moskaa tuli tankeista lähes puoli ämpärillistä ja putkista ja letkuista melkoinen määrä vaaleanpunaista levää. Ihmeellistä, etta kone on yleensä käynyt. Eugenio hankki myös tiivisteet ja liimat luukkuihin ja 20 uutta suodatinta. Suodattimet ovat argentiinalaisia (Mahle) ja vaikuttavat laadukkailta, vaikka maksoivatkin vain noin kolmasosan Karibian hinnasta. Kannoimme sata litraa polttoainetta jerrykannuilla läheiseltä huoltoasemalta, ja parin ilmauksen jälkeen kone käy nyt kauniisti. Testaamme konetta vielä muutaman tunnin ajan ennen lähtöä ja vaihdamme mahdollisesti ainakin ensimmäiset suodattimet. Puhdistustyön yhteydessä tuli vaihdettua myös uudet letkut lämminvesivaraajaan. Entiset olivat luultavasti itämaista laatua ja pahasti kovettuneet. Suuttimien toiminta varmistetaan myös vielä, ovathan ne niitä “alkuperäisiä”. Alkaa tämä tavaratoimittajien halpa laatu rasittaa pahasti. Tehdäänkö Euroopassa enää mitään?!


Keskityimme niin tankkien puhdistukseen, että lähdimme tekemään tuloselvitystä vasta noin viikko saapumisemme jälkeen. Saimme tästä täysin oikeutetut moitteet, mutta mitään vakavampaa seuraamusta myöhästymisestämme ei onneksi ollut. Selvityksen tekeminen kesti noin viisi tuntia ja edellytti käyntiä kolmessa eri virastossa. Täällä on tehtävä myös lähtöselvitys, vaikka seuraavakin käyntisatama on Brasiliassa.


Kaikilta remonttikiireiltämme kaupunkiin tutustuminen on jäänyt todella vähiin. Vietimme puoli päivää kuljeskelemalla keskustassa, käväisimme katsastamassa ulkoapäin masentavan ruman katedraalin lasimaalaukset ja ostamassa uudet pyykkiämpärit vanhojen tilalle, joista tuli käyttökelvottomia tankkien tyhjennyksen yhteydessä. Hankimme myös yhden tärkeimmistä veneilytarvikkeistamme eli uuden munakellon rikkoutuneen tilalle.


Eilen tiistaina oli kansallinen juhlapäivä, mutta saimme siitä huolimatta 600 litraa polttoainetta paikalle toimitettuna. Tänään pitäisi vielä käyttää viitisen tuntia byrokratian hyväksi eli käydä tekemässä lähtöselvitys, ja huomenna aamulla on tarkoitus irrottaa köydet ja jatkaa matkaa kohti Rio de Janeiroa.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

4. marraskuuta 2011

Vihdoin Brasiliassa

03° 43,173 ' S, 38° 31,739' W


Saavuimme Fortalezaan eilen aamulla jerrykannut tyhjinä, eikä päivätankissakaan ollut enää jäljellä kuin parikymmentä litraa. Tulimme sivutuulessa ja melkoisessa virtauksessa Marina Park Hotellin marinaan, jossa kiinnitimme keulan poijuun (kaksi litran vesipulloa merkkinä) ja perän ponttoonilaituriin etelä-afrikkalaisen katamaraanin miehistön ja paikallisen veneilijän avustamina. Hoidettuamme pakolliset asiat eli ilmoittauduttuamme marinaan ja haettuamme automaatista paikallista valuuttaa, realeja, väsähdimme kaikki kolme ja nukuimme yli puolivuorokautta yhteen menoon.


Maanantaina aloitetaan näillä näkymin polttoainetankkien tyhjennys ja puhdistus. Tynnyreitä on jo laiturilla odottamassa, ja paikallinen mies tulee avustamaan. Aikaa tähän saattaa kulua useitakin päiviä, mutta tankit on saatava ehdottoman puhtaiksi. Epäpuhtaudet ovat vaivanneet meitä Havaijilta saakka, jossa saimme likaista polttoainetta. Voimme joutua viipymään täällä jopa pari viikkoa, ja jo nyt on selvää, että emme ehdi Kapkaupunkiin jouluksi, kuten alunperin suunnittelimme. Jatkuva vastatuuli, vastavirta ja ainainen remontointi ovat turhauttaneet jopa niin, että olemme pohtineet purjehduksen jatkamisen mielekkyyttä. Päätimmehän jo vuosia sitten, että purjehdusta jatketaan vain niin kauan kuin se on mukavaa. Mutta parin päivän lepo muuttaa helposti ajatukset. Vastatuuliosuutta on toki jäljellä vielä muutama sata mailia, mutta pahin on ohi, ja tästä eteenpäin olosuhteiden pitäisi helpottua. Se on kuitenkin varmaa, että emme milloinkaan enää lähde ehdoin tahdoin vastaavalle vastatuulilegille.
Matka Trinidadin Chaguaramasista Fortalezaan kesti 30 vuorokautta, joista meripäiviä oli 27. GPS:n trippimittariin kertyi kaikkiaan 2583 mailia, vaikka kartalta mitattuna matkaa on vain noin 1600 mailia.

31. lokakuuta 2011

Pientä koneremonttia

Pääsimme vihdoin Amazonasin suistoalueen ohi vuoroin sisään-, vuoroin ulosvirtauksessa. Vuorovesivirtojen vaikutus väheni tämän jälkeen pikkuhiljaa, ja saatoimme edetä hieman hallitummin. Yllättäviä virtauksia oli kuitenkin jatkuvasti niin, että vene saattoi tehdä piruetin milloin tahansa. Aallokko muuttui lyhyemmäksi ja tylpemmäksi ja tuuli kovemmaksi ja puuskaisemmaksi pysyen kuitenkin koko ajan vastaisena. Tilastojen mukaan koillistuulen mahdollisuus oli olemassa, mutta valitettavasti ei meille. Meno oli ryskivää, ja aallot huuhtelivat jatkuvasti suojan puolen kantta.


Polttoainetankkien pohjalla olevat epäpuhtaudet lähtivät tässä ryskeessä liikkeelle ja tukkivat lopulta polttoainesuodattimet. Viimeksi hankkimamme suodattimet paljastuivat huomattavasti huonolaatuisemmiksi kuin vuotta aikaisemmin ostamamme saman merkkiset (Napa ja Perkins). Uusimpien virtausaukot ovat niin pienet, että ne tukkeutuvat turhan helposti. Suodattimien vaihtotarve tiheni jatkuvasti, ja seitsemän suodattimenvaihdon jälkeen totesimme, että asialle oli tehtävä jotakin. Ratkaisimme ongelman tekemällä kamiinan tankista salonkiin päivätankin, jota täytimme jerrykannuista, joissa oli 140 litraa polttoainetta. Moottorin käyttö jouduttiin näin ollen rajoittamaan minimiin. Likaisen polttoaineen vuoksi generaattoriakaan ei voinut käyttää, jolloin sähkön tuotanto vaikeutui. Öisin pidimme päällä ainoastaan purjehdusvaloja ja trimmasimme Sareman purjehtimaan ilman autopilottia. Näin nousukulma oli tietysti huonompi, ja matkan edistyminen hidastui entisestään.


Moottori oli savuttanut jo jonkin aikaa, ja suodattimien vaihdon jälkeisen ilmauksen yhteydessä selvisi, että ainakin yksi suutin oli toimintakelvoton. Olimme vaihtaneet yli kymmenen vuotta vanhat suuttimet uusiin viime vuonna Luoteisväylällä ihan varmuuden vuoksi, ja nyt tilalle vaihdettiin takaisin nuo vanhat suuttimet, jotka toimivat edelleen moitteettomasti. Jotta kipparin aika ei olisi käynyt pitkäksi, merivesipumppu lopetti nyt toimintansa. Ilmeni, ettei vanhassa impellerissä ollut enää yhtään siipeä jäljellä. Ongelman syy oli ilmeisimmin ruotsalaisen Johnson Pump'un alkuperäisasennuksena käyttämä huonolaatuinen (kiinalaisvalmisteinen?!) impelleri. Varaosaimpelleri on ainakin merkintöjen mukaan laadultaan parempi.


Impellerin vaihdon yhteydessä saimme samalla vaihdettua myös laturin remmin. Jäähdytys toimi nyt taas moitteettomasti, mutta ei kauan, sillä seuraavan käynnistyksen yhteydessä merivesi ei enää kiertänytkään. Vaikka mitään varsinaista vikaa ei loppujen lopuksikaan löytynyt, konehuoneessa vietetyn päivän jälkeen kaikki näytti taas toimivan. Havaitsimme myös, että paapuurin puoleisesta takimmaisesta alasivuvantista oli katkennut yksi säie alimmaisesta puristeliittimestä. Meillä on onneksi vaijeria ja Norseman päätteitä, joten saamme sen korjattua. Ja maihin päästyämme saamme myös apua, jos maston pään t-liittimeen pitää hitsata korvake.


Kaiken kaikkiaan remonttipäiviä kertyi seitsemän, joista ainakin kuusi tuntui olevan liikaa. Ongelmien kasaantuessa vaihtui myös alunperin määränpääksi asettamamme Natal lähempänä sijaitsevaan Fortalezaan.