perjantai 27. heinäkuuta 2012

26. heinäkuuta 2012



22. heinäkuuta 2012


Merellä

37° 12,034’ N, 18° 47,440’ W




Saavuimme Hortaan aamupäivällä, otimme tankit täyteen, ilmoittauduimme sisään Faialiin ja kiinnityimme sitten meille osoitettuun laituripaikkaan. Kaunis Hortan kaupunki oli entisellään. Kävimme syömässä peixe na pedraa samassa mukavassa ravintolassa kuin vuonna 2003, seurustelimme muiden purjehtijoiden kanssa Peter Café Sportissa, vuokrasimme auton päiväksi ja tutustuimme saareen ja sen kukkaloistoon. Ajoituksemme oli erinomainen, koska hortensia-aidat kukkivat vielä komeasti. Lattekin pääsi pitkästä aikaa maihin, ensimmäistä kertaa sitten Martiniquen, ja oli tietysti innoissaan.


Pekka jätti muiston käynnistämme marinan betonilaituriin, kuten perinne vaatii. Tuottaa kuulemma huonoa onnea, jos näin ei tee. Näimme laitureilla useita tuttujen purjehtijoiden tekemiä maalauksia ja tapasimme myös tuttuja purjehtijoita, jotka olivat tehneet samaan aikaan Pekan kanssa remonttia Carriacoulla.


Viiden aurinkoisen ja tuulettoman päivän jälkeen emme enää jaksaneet odottaa tuulen nousemista, vaan lähdimme 17. päivä noin 1000 mailin legille kohti Portugalia. Sääennuste oli yksitoikkoinen eli ainakin viisi ensimmäistä vuorokautta tyyntä, mutta tällä kertaa tankit olivat täynnä ja ruokaa tietysti riittävästi. Pohjoistuulta on tiedossa kahdeksi viimeiseksi päiväksi, uskokoon ken haluaa. Delfiinejä on nähty rasvatyynellä merellä päivittäin, mutta valaita ei suurista toiveistamme huolimatta ensimmäistäkään.


25. heinäkuuta 2012


Edelleen merellä

36° 59,509’ N, 12° 03,201’ W

Mahtoikohan Hortan laiturille tehdyssä maalauksessa olla jotain vikaa, sillä onnea se ei ainakaan meille tuonut. Eilen repeytyi keulavantti kannen kiinnikkeestä, luultavasti Brasilian vasta-aallokon ryskytys oli tehnyt tehtävänsä. Hitsaamalla siitä tietysti selviää, mutta se ei onnistu merellä.


Ettei olisi liian helppoa, tänä aamuna havaitsimme, että Buenos Airesissa korjattu vaihteisto ei enää toimi. Siellä vaihde oireili niin, että eteenpäin vaihteen kytkinlevypakka oli selvästi kulunut, ja se korjattiin. Nyt näyttää siltä, että levypakkaa ei ehkä uusittukaan, koska se luistaa vain kolme kuukautta remontin jälkeen.


Soitettuamme Mepratuotteelle saimme tietää, että laakeria vasten oleva pronssinen painerengas, joka säätää pakan tiukkuuden, pitää myös uusia levypaikan uusimisen yhteydessä. Jos näin ei tehdä, alkaa kytkinpakka luistaa, kuten meillä on nyt käynyt. Täytyy pyytää marinan jollaa hinausapuun laituriin mentäessä, kunhan sinne saakka ensin päästään. Eteneminen on hidasta ilman genoaa, ja ilman konetta matkantekomme hankaloituu entisestään. Onneksi saimme kiinnitettyä keulavantin viereiseen tukevaan korvaan muutaman tunnin työllä. Nyt matka jatkuu II-genoalla ja isommalla jibillä. ETA perjantai näyttäisi todennäköiseltä jopa tuuliennusteenkin mukaan. Tämänkertainen Atlantin ylityksemme on ollut kuin tervanjuontia, mutta onneksi loppu häämöttää!

perjantai 13. heinäkuuta 2012

12. heinäkuuta 2012


Porto das Lajes, Flores

39° 22,800’ N, 31° 10,060’ W

Atlantilla ajelehtiessamme seurasimme suurella mielenkiinnolla merenalaista elämää, olihan tyynellä merellä helppo nähdä delfiinit ja pintaa syvemmälläkin uivat kalaparvet. Parvi Atlantin täplädelfiinejä tuli hetkeksi Sareman keulaan leikkimään, mutta kun veneemme ei liikkunut oikeastaan mihinkään, delfiinit kyllästyivät ja poistuivat pian paikalta. Alla olevasta kuvasta näkyy, kuinka liikkumattomia sekä ilma että meri tuolloin olivat.


Ryhdyimme bongaamaan myös karanneita lepuuttimia, jotka näkyivät tasaisella merenpinnalla mailien päähän. Kokoelmamme helmi on nyt punainen jättikokoinen poiju, joka on merkinnöistä päätellen peräisin USA:n rannikolta.


Seisovan ilman piristyttyä heikoksi tuuleksi, käynnistimme jälleen moottorin, ja styyrpuurin puoleisen tankin viimeisillä pisaroilla pääsimme kuin pääsimmekin Floresin eteläiseen lahteen Porto das Lajesiin. Saaren lähellä olevien virtausten innostamana Pekka heitti parhaaksi kokemamme sinivalkoisen tupsuvieheen mereen, ja vähän ennen ankkurilahteen tuloa saimme kalan, joka oli jälleen meille tuntematonta lajia, mutta paistettuna suorastaan suussasulavaa.


Kelluessamme vielä merellä meihin otti VHF:llä yhteyden lähistöllä ollut norjalaisvene, jossa oli neljän hengen miehistö. He kertoivat ajelehtineensa viimeiset 10 vuorokautta, koska heillä oli polttoainetta jäljellä vain 20 litraa. Virinnyt tuuli auttoi myös nämä radiosta tutut norjalaiset Lajesiin satamaan, jonne he saapuivat päivä meidän jälkeemme iloisina ja helpottuneina. Myöhemmin samana iltana ankkurilahteen tuli vielä kolme muuta alusta eli Atlanti alkaa vähitellen tyhjentyä veneistä.


Lajesin ankkurilahteen saavuttuamme laskimme jollan heti veteen, mutta menimme vasta seuraavana aamuna rantaan. Satamamestari oli meitä laiturilla vastassa ja otti meidät ystävälliseen huomaansa. Saapumisraporttia kirjoittaessaan hän kertoi meille kaiken mahdollisen kotisaarestaan Floresista ja sen asukkaista ja vei meidät vielä polttoaineasemalle lounaalle lähtiessään. Saimme tilattua 140 litraa polttoainetta jerrykannuissa toimitettuna vielä samana päivänä laiturille, josta kuskasimme ne jollalla veneelle. Huomenna matka jatkuu alkuperäiseen kohteeseemme eli Faialin Hortaan, jonne on matkaa Floresista vain 133 mailia. ETA Horta 13.7. klo 11.00.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

7. heinäkuuta 2012


Atlantilla


Olemme edenneet viimeiset kymmenen vuorokautta lähes pelkästään konevoimin. Tänä aikana ilmapuntari on noussut 1026 mb:sta 1033 mb:iin, mistä se ei ole hievahtanutkaan kolmen viime vuorokauden aikana. Olemme nyt ajaneet toisen tankin lähes tyhjäksi ja jättäneet styyrpuurin puoleiseen tankkiin varoiksi polttoainetta noin 100 mailin ajoon.


Polttoaineen loputtua paapuurin puoleisesta tankista jouduimme sammuttamaan koneen eilen klo 19.30 paikassa 40° 42’ N, 37° 25’ W. Olemme sen jälkeen ajelehtineet noin kahden solmun nopeudella koilliseen. Jatkamme näin niin kauan, kunnes tuulta löytyy. Hortaan on matkaa vain runsaat 400 mailia, mutta ETAa on tässä vaiheessa turha edes arvailla. Olemme parhaillaan laivareitillä, ja kauppalaivoja on näkynyt lähes päivittäin. Myisiköhän joku niistä meille polttoainetta?

1. heinäkuuta 2012


36° 56,998’ N, 45° 45,666’ W

Ruokahuolto on taas vähäksi aikaa turvattu! Vaihdoimme vieheitä useamman kerran ja löysimme lopulta juuri sen oikean. Suomen lipun värinen tupsu oli vedessä vain muutaman minuutin, ja saaliina oli parin kilon mahi-mahi. Merellinen elämä on viime päivinä muutenkin vilkastunut. Olemme nähneet useaan otteeseen sekä valaita että delfiinejä, ja eilen veneen vieressä ui lähes koko päivän niin suuri kala, että luulimme sitä ensin delfiiniksi. Oivalsimme, että kysymyksessä olikin kala, kun emme nähneet sen nousevan lainkaan pintaan hengittämään. Lopullisesti tunnistimme sen tonnikalaksi, kun se hyppäsi ilmaan jahdatessaan lentokalaa. Tonnikala ui aivan veneen rinnalla iltahämärään asti, olisikohan se ollut seuraa vailla. 

Tuulettomuus vaivaa edelleen, ja konetta on ollut pakko käyttää, jotta pääsisimme pohjoiseen. Herbin mukaan 38-39 latitudilla pitäisi olla tuulta 15 solmua S-SE, ehkä Hortaan saakka. Olemme kuitenkin jo varmistaneet, että Floresilla, Azorien saariston läntisimmällä saarella, on myös mahdollista tankata. Polttoaineemme riittää, jos saamme tuulta pariksi päiväksi. Matkaa Hortaan on tällä hetkellä noin 800 mailia. Optimistinen ETA sunnuntaina 8. heinäkuuta.

27. kesäkuuta 2012


31° 49,871’ N, 51° 18,206’ W


Martinique-Horta -puoliväli ohitettiin tänä aamuna. Matkaa on nyt jäljellä alle 1200 mailia eli noin 10 päivää. Kolmen vuorokauden sääkartat näyttävät reitillemme korkeapainetta ja tyyntä, mutta ennusteet onneksi muuttuvat. Toivossa on saada sivumyötäinen muutaman päivän kuluttua, kun matalapaineeksi muuttuneen Debbyn häntä saavuttaa meidät. Juuri tällä hetkellä tuulta on sen verran, että saatamme pitkästä aikaa jopa purjehtia. Olemme laskeneet myös vieheen veteen, koska sargasso-levän määrä on oleellisesti vähentynyt. Ostimme Martiniquelta muutaman uuden vieheen, ja toivelistalla on pieni tonnikala tai mahi-mahi eli kultamakrilli.


Tyypillisesti keskisellä Atlantilla seilaavia portugalinsotalaivoja alias purjemaneetteja on alkanut taas näkyä, mutta valaat ja delfiinit loistavat edelleen poissaolollaan. Muutama lentokala on eksynyt kannelle, mutta muuten tapahtumat ovat viime aikoina olleet vähissä. Onneksi aika kuluu seuratessa säätilan kehittymistä.

24. kesäkuuta 2012


Juhanin päivänä


Olemme ensimmäistä kertaa olleet yhteydessä sääprofeetta Herbiin. Hänen mukaansa meidän pitäisi edetä pohjoiseen, mutta kun sekä tuuli, kaikki kaksi solmua, että maininki tulevat pohjoisesta, ainut meille järkevä suunta on koillinen. Siispä jatkamme koilliseen koneella niin kauan, että tuulta löytyy. Meksikonlahdella oleva matalapaine, hurrikaani Debby, on liikkumassa, mutta kaikki kolme käytettävissämme olevaa lähdettä antavat sille erilaisen ennusteen. Myös Herb kertoi, ettei hän ole koskaan aikaisemmin nähnyt näin suurta eroa eri lähteiden ennusteissa. Koska hurrikaanien hännät eivät perinteisesti ole tulleet Bermuda-Azorit -linjan eteläpuolelle, olemme päättäneet toistaiseksi pysytellä siellä Herbin ohjeista huolimatta. Jos menisimme pohjoiseen, etäisyytemme Azoreille kasvaisi, ja joutuisimme kulkemaan matkan takaisin mahdollisiin tuuliin päästyämme.


Kalastus on ollut mahdotonta Karibialta lähdön jälkeen sargasso-levän takia. Levä on tällä kaudella levinnyt etelään aina Rio de Janeiron tasolle, suurinta haittaa siitä on kuitenkin Karibian alueella. Tuore kala toisi tervetullutta vaihtelua ruokavalioomme, sillä ilman saalista ateriat menevät piakkoin purkkiruoan puolelle. Tuoreruoasta on jäljellä enää pari tomaattia ja muutama omena. Punaviiniä onneksi on riittävästi, tosin riippuen matkan lopullisesta kestosta. 

21. kesäkuuta 2012


24° 44,380’ N, 57° 57,073’ W


Martiniquen pohjoiskärjessä tuuli ja virta olivat viheliäisiä, mutta parin tunnin taistelun jälkeen pääsimme hyviin tuuliin. Virtausten takia jouduimme kuitenkin auttamaan koneella aina Dominican itäpuolelle asti, jotta pystyimme ohittamaan Guadeloupen itäpuolen saaret turvallisesti. Saimme purjehtia lähes viikon, kunnes saavuimme Azorien korkean laitamille, ja kone oli taas otettava avuksi tuulen hiivuttua. Olemme tähän saakka edenneet melko tarkkaan vuoden 2003 reittiä, tosin hieman idempänä. Matka jatkuu tällä hetkellä  hiljalleen heikkenevässä tuulessa.


Olemme ottaneet sääfaxit päivittäin sekä New Orleansista että Bostonista ja niiden lisäksi GRIB filesin. Olemme aikaisemminkin havainneet New Orleansin ja Bostonin samalle alueelle antamissa ennusteissa melkoisia eroja. Tällä hetkellä meistä pohjoiseen oleva matala on New Orleansin ennusteen mukaan 'tropical storm', jossa tuuli on 45 solmua, kun taas  Bostonin mukaan se on normaali matala, jossa tuulta on 25 solmua. GRIB files on tällä kertaa Bostonin kanssa samaa mieltä. Olemme aikamme kuluksi seurustelleet myös amerikkalaisen 'Maritime Netin' kanssa. Sieltä saatu sääennuste noudattaa tarkoin New Orleansin tulkintaa. Yritämme nyt hyödyntää ennusteita ja päästä mahdollisimman nopeasti matalan (olipa se sitten tropical storm tai ei) eteläreunaan 25 solmun länsituuliin, joiden pitäisi olla noin 28 latitudin pohjoispuolella. Riittääkö nopeutemme, vai karkaako tuuli itään, jää nähtäväksi. Kaikkien lähteiden mukaan joudumme moottoroimaan korkeapaineen keskuksen tyynen alueen läpi eli 1-2 vuorokautta.


Hortaan on matkaa vielä 1697 mailia eli parisen viikkoa, edellyttäen, että tuulta löytyy. Meillä on polttoainetta noin 1000 mailin moottorointiin, mutta jostakin pitäisi saada tuulta sen yli meneviin maileihin. Toivomme parasta, mutta pelkäämme pahinta, sillä Azorien korkean paha maine ei todellakaan ole tuulesta temmattu!