keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

13. kesäkuuta 2012

Le Marin, Martinique


Saavuimme maanantaina 11.6. tutulle Le Marinin ankkuripaikalle. Hämmästyksemme oli melkoinen, kun totesimme sekä Sainte Annen että Le Marinin ankkuripaikkojen olevan ruuhkaan saakka täynnä veneitä, vaikka olemme hurrikaaniajan puolella. Jollalaitureissa on jollia jopa enemmän kuin sesonkiaikana.

Jotta mikään olisi liian helppoa, nyt toinenkin perämoottorimme ryppyilee. Ajoimme vuoroin soutaen venetelakan rantaan, jossa saimme kuulla, että telakalla ollut perämoottorihuolto oli lopettanut toimintansa tammikuussa, mutta Fort de Francessa remontti ehkä onnistuisi. Saimme mutkien kautta selville, että uuden marinan puolella on mies, joka tekee perämoottoriremontteja. Löysimmekin paikan, mutta sen ovet olivat kiinni. Seuraavaksi yritimme tehdä tuloselvitystä, mutta tullin toimisto oli jo ehtinyt sulkea ovensa. Palasimme veneelle jatkamaan perämoottoriremonttia tuoreen patongin, valko- ja sinihomejuustojen sekä ranskalaisten viinien kera ystävällisen naapuriveneilijän hinaamana.



Vanhempaa perämoottoriamme ei saada korjattua ilman varaosia, joita täällä ei ole, mutta uudemman 15 hv:n koneen saimme sentään toimimaan, mutta vain täydellä kaasulla. Joudumme siis ajamaan 20 solmun vauhdilla aina laituriin saakka, mikä on mielenkiintoista varsinkin Riitalle, joka on keulassa jollan kiinnitysvastaavana!



Menimme eilen uudestaan tekemään tuloselvitystä vain todetaksemme, että tullin toimisto ei aukeaisi sinä päivänä lainkaan. Tänään toimisto oli kuitenkin auki, ja olemme nyt selvittäneet itsemme sekä sisään että ulos maasta. Seuraavaksi menemme ruokaostoksille, sitten tankkaamaan, minkä jälkeen siirrymme Sainte Annen lahdelle, missä puhdistamme Sareman pohjan kaulasimpukoista. Huomenna purjehdimme Petit Anse d’Arlehen, jonne ankkuroidumme perinteisen tavan mukaan päiväksi snorklaamaan, ja ylihuomenna matka jatkuu kohti Azoreja. Meidän pitäisi päästä Hortaan noin kolmessa viikossa edellyttäen, ettemme juutu Azorien korkeaan.  Peter Cafe Sport, täältä tullaan!

tiistai 12. kesäkuuta 2012

7. kesäkuuta 2012

07° 28,221’ N, 53° 01,082’ W



Viime päivinä tuulta on riittänyt. Saderintama toisensa jälkeen on noussut idästä ja pitänyt tuulen sivu- tai sivumyötäisenä 20 ja 30 solmun välissä. Muutaman kerran on tullut kiire löysätä purjeita pahimpien puuskien kohdalla, mutta vain muutamaksi minuutiksi. Meno on ollut mahtavaa, ja olemme tehneet uusia ennätyksiä. Paras vuorokausimatkamme koskaan on nyt 203,8 mailia ja 12 tunnin ennätys 102,1 mailia. Nopeus nousi eilen useaan otteeseen yli 13 solmun, parhaimmillaan 13,4 solmuun. Tuulen jatkettua nousuaan pienensimme purjeita, ettei mitään rikkoutuisi. Nopeus pysyy silti yli 8 solmussa. Koneet näyttävät ETA Martinique sunnuntaina, mutta maanantai lienee realistisempi. Käännämme aamulla kurssin kohti Martiniquen eteläkärkeä. Silloin itäpuolellamme oleva mahdollinen vastavirran alue on kokonaan ohitettu. Reittimme kulkee Barbadosin länsipuolelta niin läheltä saarta, että meillä on mahdollisuus saada siitä näköhavainto, ensimmäinen laatuaan koko pitkän purjehdusuramme aikana.



Olemme uittaneet viime viikot vuoron perään kaikkia jäljellä olevia vieheitämme, ja lopulta pieni, vihreä mustekala tuotti tuloksen. Saimme eilen vihdoinkin kunnon saaliin, puolentoista kilon painoisen raidallisen kalan. Vaikka kala jäi tunnistamatta, söimme sen suurella ruokahalulla. Näyttää siltä, että sekä tuulten jumalat että Ahti ovat meille viimeinkin suosiollisia!     



4. kesäkuuta 2012

02° 40,854’ N, 46° 07,506’ W


Lähdimme Itaparicasta kovan tuulen takia vasta keskiviikkona. Tankkasimme sekä dieseliä että vettä tankit täyteen Bahia Marinassa ja pääsimme jatkamaan matkaa noin viiden aikaan iltapäivällä. Tuulten ja Salvadorin edustalla olevan riutan vuoksi jouduimme seuraamaan lähes tulojälkiämme puoleen yöhön asti, jolloin saimme sopivan tuulikulman ja pääsimme riutan ohi takaisin avomerelle. Jatkoimme hyvässä tuulessa Brasilian rannikkoa seuraten, koska virtauskarttojen mukaan siellä piti olla meille myötäinen virta, kuten olikin. Recifen ohitettuamme yritimme edelleen seurata rantaa, mutta virtausten vuoksi se tällä kertaa osoittautui mahdottomaksi. Niinpä menimme ulommas merelle, missä virtaukset olivat suotuisampia.

Brasilian koilliskulman jälkeen saimme vastaisen tuulen ja jouduimme siksi menemään melko kauas ulkomerelle, josta palasimme halssin vaihdon jälkeen takaisin rannan tuntumaan. Guyananvirta auttoi etenemistämme huomattavasti, mutta palasimme takaisin avomerelle hakemaan tuulikarttojen lupaamia reippaampia tuulia, joita emme kuitenkaan löytäneet. Pysyttelimme varsin kaukana Amazonasin suiston virtauksista perustuen menomatkan kokemuksiin. 



Purjehdusohjeiden mukaan ITCZ (Inter Tropical Convergence Zone) eli Doldrums vaikuttaa päiväntasaajan ja 5 astetta pohjoista latitudin välillä. Käytännössä se tarkoittaa päiväntasaajan tyveniä. Ylitettyämme päiväntasaajan tulimme tyveneen 25 minuuttia pohjoista, ja siitä saakka olemme moottoroineet ja kiroilleet kahdesta suunnasta tulevaa maininkia ja puuttuvaa tuulta. Olemme nyt yli 3 astetta pohjoista, ja tuuli osoittaa vihdoin elpymisen merkkejä. Amazonasin vaikutusalue alkaa olla ohitettu, ja Martiniquelle on matkaa enää noin 1000 mailia eli 7-8 vrk. Vuorokausimatkamme ovat kohentuneet alle 100 mailista tämän hetken noin 150 mailiin, ja loppumatkalla meillä pitäisi olla pasaatituuli lähes idästä yhdistettynä solmun parin myötävirtaan. Odotuksemme ovat siis korkealla!




Olemme kalastaneet edelleen uutterasti ilman suurempaa tulosta. Saimme muutama päivä sitten lähes puolen kilon painoisen lentokalan, joka oli tarttunut silmästään koukkuun. Söimme nyt ensimmäistä kertaa lentokalaa ja totesimme sen lihan varsin mauttomaksi. Jatkamme siis aikaisempaa linjaamme ja heitämme lentokalat kannelta takaisin mereen. Meressä on kyllä muutakin kuin lentokalaa, koska menetimme jälleen vieheen, jonka vaijeritapsi oli purtu poikki. Olemmekin päättäneet jatkaa kalastusyrityksiämme tarvittaessa aina viimeiseen vieheeseen asti.