perjantai 9. elokuuta 2013

maanantai 5. elokuuta 2013

1. elokuuta 2013


Karamerellä
76° 28,896 N, 71° 48,918' E

Pysähdyksemme Cape Zelaniyan tutkimusasemalla oli sekä positiivinen että
negatiivinen. Saavuimme lahteen aikaisin aamulla ja ankkuroimme noin
viiden metrin syvyyteen kauas rantaviivasta. Pienten aamu-unien jälkeen
ajoimme jollalla rantaan, missä tapasimme Irinan, yhden aseman
biologeista. Hetken kuluttua paikalle saapuivat myös Ivan, toinen biologi,
ja Mikhael. Onneksemme tutkijat puhuivat sujuvaa englantia, mikä helpotti
huomattavasti kommunikointia meidän ei-lainkaan-venäjää -puhuvien kanssa.



Kyselimme heti karttojamme, mutta valitettavasti he eivät tienneet niistä
mitään. Muutaman satelliittipuhelun jälkeen selvisi, että kartat olivat
käväisseet saarella noin kaksi viikkoa aikaisemmin Ivan Petrov -nimisen
laivan mukana, mutta koska laivalla ei ollut ohjetta jättää niitä
saarelle, kartat olivat poistuneet saarelta laivan mukana. Missä kartat
tällä hetkellä ovat, on vielä selvittämättä.



Karttojen puuttumisen aiheuttamasta pettymyksestämme huolimatta vietimme
Lady Dana miehistöllä vahvistettuna ikimuistoisen päivän ja illan Cape
Zelaniyalla. Ajoimme koko joukko vanhalle majakalle ja läheisille
lintukallioille, missä kuvasimme riskilöitä ja pikkukajavia sankasta
sumusta huolimatta. Tutustuimme myös itse asemaan, sen historiaan ja
nykyiseen toimintaan. Näimme muun muassa merkillisiä, vanhoista säiliöistä
tehtyjä asuntoja nimeltään 'cylinderical universal block', jotka olivat
olleet käytössä 90-luvulla ja jotka tullaan oppaamme mukaan säilyttämään
muistoksi tuleville polville.



Valtavan romualueen puhdistus oli aktiivisesti työn alla.
Metallinpuristuskone ja suuret polttoleikkauslaitteet olivat jatkuvassa
käytössä, ja roskia poltettiin yötä päivää. Sadat puristetut
romurautakuutiot odottivat rannalla syksymmällä tapahtuvaa laivausta
samoin kuin lukuisat rojua täynnä olevat suursäkit. Työt jatkuvat lokakuun
puoleen väliin asti ja alkavat taas ensi vuoden toukokuussa. Näkemämme
perusteella voimme nyt uskoa, että  vanhat arktiset tutkimusasemat saadaan
ennen pitkää puhdistettua.



Edellispäivän paksu sumu oli hälvennyt aamuun mennessä, ja heräsimme
tyynellä lahdella auringon paisteeseen. Nostimme aamiaisen jälkeen
ankkurin ja jatkoimme matkaa Karamerta pitkin etelään kohti Diksonia ja
Koillisväylää.



30. heinäkuuta 2013


Tankkaamassa
76° 13,535' N, 62° 41,588' E


Seuraavana aamuna lähdimme tankkausretkelle. Reitti polttoainelahdelle
osoittautui erittäin karikkoiseksi, mutta löysimme kuitenkin muutamien
kiemuroiden jälkeen perille. Tankki oli jyrkänteen päällä noin sadan
metrin korkeudessa vesirajasta ja vielä toiset sata metriä jyrkänteen
reunalta. Onneksi Lady Danalla oli pitkä polttoaineletku, paljon köyttä ja
seitsemän hengen miehistö. Meillä taas oli runsaasti jerrykannuja.



Letku vedettiin tankista jyrkänteen reunalle ja ensimmäiset 200 litraa
juoksutettiin tynnyriin. Läpinäkyvästä letkusta näkyi, että polttoaineen
laatu oli suorastaan erinomaista. Jerrykannut vedettiin köydellä osittain
lumen peittämää rinnettä ylös letkun ulottuville. Sitä mukaa kun
polttoainetta valutettiin kannuihin, niitä laskettiin köydellä alas
rantaan ja vietiin jollalla veneisiin.



Saimme päivän aikana sekä tankit että kannut täyteen, Lady Danalle noin
800 litraa ja meille noin 1000 litraa. Ylhäällä tasanteella oli koko ajan
jääkarhuvahti Sako 30-06 -kivääri vieressään, Pekkakin vuorollaan. Vain
kerran työ keskeytyi jääkarhun vierailun takia. Karhu lähestyi tankkaajia,
mutta pelästyi kovaa puolankielistä meteliä niin, että katsoi parhaaksi
häipyä paikalta. Mutta olisittepa nähneet, miten nopeasti Pavel karhun
nähtyään liukui lumista rinnettä alas rantaan.



Tankattuamme siirryimme aseman suojaisaan ankkurilahteen yöksi paikkaan
76° 13,044' N, 62° 41,837' E. Huollot konehuoneessa on nyt tehty, ja
vesikone on viritetty taas toimintaan.  Aurinko paistaa, tuulta ei ole
lainkaan, ja lämpötila on noin 10 astetta. Voimme rauhassa nauttia
arktisesta kesästä, sillä Taimyrin niemimaan alueella on edelleen liikaa
jäätä, jotta voisimme vielä jatkaa kohti itää.



Siirrymme seuraavaksi Novaja Zemljan pohjoiskärkeen noin 95 mailin päähän,
jossa paperikarttamme ovat toivottavasti odottamassa meitä Cape Zelaniyan
tutkimusasemalla.