maanantai 5. elokuuta 2013

1. elokuuta 2013


Karamerellä
76° 28,896 N, 71° 48,918' E

Pysähdyksemme Cape Zelaniyan tutkimusasemalla oli sekä positiivinen että
negatiivinen. Saavuimme lahteen aikaisin aamulla ja ankkuroimme noin
viiden metrin syvyyteen kauas rantaviivasta. Pienten aamu-unien jälkeen
ajoimme jollalla rantaan, missä tapasimme Irinan, yhden aseman
biologeista. Hetken kuluttua paikalle saapuivat myös Ivan, toinen biologi,
ja Mikhael. Onneksemme tutkijat puhuivat sujuvaa englantia, mikä helpotti
huomattavasti kommunikointia meidän ei-lainkaan-venäjää -puhuvien kanssa.



Kyselimme heti karttojamme, mutta valitettavasti he eivät tienneet niistä
mitään. Muutaman satelliittipuhelun jälkeen selvisi, että kartat olivat
käväisseet saarella noin kaksi viikkoa aikaisemmin Ivan Petrov -nimisen
laivan mukana, mutta koska laivalla ei ollut ohjetta jättää niitä
saarelle, kartat olivat poistuneet saarelta laivan mukana. Missä kartat
tällä hetkellä ovat, on vielä selvittämättä.



Karttojen puuttumisen aiheuttamasta pettymyksestämme huolimatta vietimme
Lady Dana miehistöllä vahvistettuna ikimuistoisen päivän ja illan Cape
Zelaniyalla. Ajoimme koko joukko vanhalle majakalle ja läheisille
lintukallioille, missä kuvasimme riskilöitä ja pikkukajavia sankasta
sumusta huolimatta. Tutustuimme myös itse asemaan, sen historiaan ja
nykyiseen toimintaan. Näimme muun muassa merkillisiä, vanhoista säiliöistä
tehtyjä asuntoja nimeltään 'cylinderical universal block', jotka olivat
olleet käytössä 90-luvulla ja jotka tullaan oppaamme mukaan säilyttämään
muistoksi tuleville polville.



Valtavan romualueen puhdistus oli aktiivisesti työn alla.
Metallinpuristuskone ja suuret polttoleikkauslaitteet olivat jatkuvassa
käytössä, ja roskia poltettiin yötä päivää. Sadat puristetut
romurautakuutiot odottivat rannalla syksymmällä tapahtuvaa laivausta
samoin kuin lukuisat rojua täynnä olevat suursäkit. Työt jatkuvat lokakuun
puoleen väliin asti ja alkavat taas ensi vuoden toukokuussa. Näkemämme
perusteella voimme nyt uskoa, että  vanhat arktiset tutkimusasemat saadaan
ennen pitkää puhdistettua.



Edellispäivän paksu sumu oli hälvennyt aamuun mennessä, ja heräsimme
tyynellä lahdella auringon paisteeseen. Nostimme aamiaisen jälkeen
ankkurin ja jatkoimme matkaa Karamerta pitkin etelään kohti Diksonia ja
Koillisväylää.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti