lauantai 24. joulukuuta 2011

23. joulukuuta 2011

Joulu Jacaressa

Olemme edelleen ankkurissa Jacaressa, missä joulua juhlitaan kuten muuallakin, tietysti sillä erolla, että lumi on täällä vaahtomuovia ja porot peltiä.
Lintulan Sepon vuonna 2002 St. Lucialle 'salakuljettama' joulukuusi on edelleen hyväkuntoinen, vaikka kastelu on ollutkin puutteellista. Kuusi on nyt salongin pöydällä. Tonttulakki löytyi myös, ja sopii Lattelle erinomaisesti.
Olemme hankkineet kinkkurullan, ja joulumusiikkia on tarjolla sekä radiosta että tietokoneelta. Mikään ei kuitenkaan korvaa suomalaista perhejoulua. Ehkä sitten joskus.


toivottavat Riitta, Pekka ja laivakoira Latte

tiistai 20. joulukuuta 2011

20. joulukuuta 2011

Ankkurissa Jacaressa

07° 02,171' S, 34° 51,439' W


Poistuimme Natalista 14.12. eli heti, kun painelääkitys saatiin kohdalleen. Tarkistus tehdään Salvadorissa muutaman viikon kuluttua, mutta ainakin nyt näyttää hyvältä. Natalilla ei ollut meille juuri mitään annettavaa. Suuria alueita täynnä pilvenpiirtäjiä, joiden välissä vanhoja, huonokuntoisia pikkutaloja, ja roskaa kaikkialla. Kaupungin ykkösmyyntiartikkeli näytti olevan Skol-olut, olihan karnevaaliaika. Pari pääkatua ja jalkapallokenttä oli suljettu autoilta karnevaalikäyttöön torstaista sunnuntaihin. Emme osallistuneet.


Päivää ennen lähtöä tankkasimme tyhjäksi käyttämämme vesitankin ja uskalsimme ottaa pari sataa litraa polttoainettakin, koska Iate Clubin säiliön käyttöaste näytti olevan melko korkea, jolloin levän kasvun voisi olettaa olevan olematonta. Vaihdoimme polttoainesuodattimet vielä varmuuden vuoksi ennen lähtöä. Epäpuhtauksia ei enää juuri näkynyt. Ankkuroimme tankkauksen jälkeen entiseen paikkaamme yöksi ja päätimme lähteä aamulla yläveden slackilla saadaksemme mahdollisimman vähäisen, mutta myötäisen virtauksen. Myöhemmin iltapäivällä viettäessämme siestaa kuului keulasta melkoinen kolahdus ja syöksyimme välittömästi kannelle. Aikaisemmin saapunut ja väylälle ankkuroinut italialainen uusi Swan oli vaihtanut ankkuripaikkaa ja kolahtanut uimataso edellä keulaamme. Yksinäinen kippari nojasi työläästi Sareman kylkeen yrittäen pitää oman veneensä perän irti veneestämme. Veneen keula-ankkuri oli ulkona ja jolla toisella puolella keulaamme. Saimme kahteen mieheen työnnettyä Swanin irti, ja kun Riitta onnistui työntämään jollan ankkuriketjumme ohi, oli Swan vapaa ja sai ankkurinsa ylös. Neuvoimme kipparia siirtymään meidän pohjoispuolellemme, minkä hän tekikin, mutta jäi edelleen hieman liian lähelle venettämme. Kippari ei ilmeisesti uutena tulokkaana ymmärtänyt, että vuorovesivirta on hyvin voimakas ja työntää veneitä ahtaalla ankkuripaikalla epäjohdonmukaisesti sinne tänne. Virtojen ja suuren vuorovesivaihtelun vuoksi tarvitaan runsaasti ketjua, minkä takia on jätettävä runsaasti etäisyyttä muihin veneisiin (kiitos neuvosta, fogelit!). Nostaessamme aamulla ankkuria, kippari ilmestyi keulakannelle vilkuttamaan meille ilmeisen helpottuneen näköisenä.


Saapuessamme aallonmurtajan aukolle yllätyimme aallokon terävyydestä ja voimasta. Hieman myös hermostutti, koska väylän kummallakin puolella oli riuttoja, eikä moottorimme ole ollut aivan luotettava viime aikoina. Nopeutemme laski pian kahteen solmuun, mutta pääsimme lopulta muutama sata metriä moottoroituamme rauhallisempiin vesiin. Emme enää ihmetelleet, miksi kaikki laivat ottavat kaksi hinaajaa varmistamaan sekä sisään- että ulosajon. Nostimme nyt purjeet ja sammutimme koneen. Pääsimme pitkästä aikaa purjehtimaan vaikkakin vastaiseen koko matkan Cabedelon aallonmurtajalle saakka. Edes halssia ei tarvinnut vaihtaa, mikä oli varsin nautittavaa.


Tulimme noin viisi mailia jokea ylös Cabedelon ja Joao Pessoan väliin Jacare-nimisen pienen kalastajakylän edustalle ankkuriin. Ankkuripaikassa on runsaasti tilaa Jacare Marina Clubin laitureiden edustalla. Ankkurointi on ilmaista, mutta jollalaiturin, suihkujen ja netin käytöstä joutuu maksamaan (100 reais/viikko). Paikka on turvallinen, vettä on alla vain 4,5 metriä, ja ankkurin pito on erinomainen. Junalla pääsee sekä Cabedeloon että Joao Pessoaan, ja lippu maksaa 50 centavoa hengeltä eli noin 20 eurocenttiä. Ainut haitta on viereinen lomanviettokeskus, jonka meteli (=musiikki) haittaa viikonloppuisin herkkäunisia.


Aina kuitenkin näyttää tapahtuvan jotakin odottamatonta. Pekka oli saanut flunssatartunnan ilmeisesti jonottaessaan Natalin klinikalla. Yskä, nuha ja kuume iskivät kuin salama heti Jacareen saavuttuamme, eikä matkaa ei ole syytä jatkaa tässä kunnossa. Mikähän meitä seuraavassa ankkuripaikassa pidättelee?

torstai 8. joulukuuta 2011

7. joulukuuta 2011

Edelleen Natalissa

Olemme juuttuneet Nataliin hieman aiottua pidemmäksi aikaa. Kipparin verenpaine hyppäsi pilviin ennen Nataliin tuloa, ja asia on saatava kuntoon ennen kuin voimme jatkaa matkaa. Löysimme pursiseuran toimiston avulla kardiologin, jolle järjestyi aika heti seuraavaksi päiväksi. Erikoislääkärin palkkio oli 60 € jälkitarkistukset (toistaiseksi kaksi) ja sydänkäyrä mukaan luettuina. Saisikohan tästä vielä KELA-korvauksen? Asia on siis hoidossa, kunhan annostus vain saadaan kohdalleen. Mitään syytä ei löytynyt, ja pumppu on ultrauksen perusteella lähes uuden veroinen. Syyllisiä lienevät siis kuukauden vastatuuli, vastavirta, tekniset ongelmat ja liian tiukka aikataulu.


Aikaa tappaaksemme lähdimme luottotaksimiehemme järjestämälle viiden tunnin turistikierrokselle. Natalin suuri suosio turistikaupunkina on ymmärrettävää. Hiekkarantoja riittää molempiin suuntiin rannikkoa kilometritolkulla. Eteläiselle rannikolle on rakennettu, ja rakennetaan edelleen, valtavia lomakerrostalojen ja hotellien keskittymiä. Rikkaiden alueet on aidattu korkein muurein ja piikkilangoin, ja kaikkialla on aseistettuja vartioita, eikä ilmeisesti syyttä. Taksikuskimme mielestä nähtävyyksiin kuului myös ranta, jossa pari päivää aikaisemmin oli ammuttu riolainen turisti, joka ei ollut suostunut luopumaan kellostaan ja kännykästään.


Kiertoajelun aikana kävimme ihmettelemässä muun muassa maailman suurinta cashew-puuta, joka on pinta-alaltaan yli 8.000 neliömetriä ja tuottaa 80.000 cashew-hedelmää satokaudessa. Eli valtava luonnonoikku ja erittäin suosittu nähtävyys. Paitsi matkailukohde Natal on myös sotilaspoliittisesti tärkeä kaupunki lento- ja laivastotukikohtineen. Tämä näkyi muun muassa siinä, että rantatien molemmin puolin oli kymmenien kilometrien pituisia piikkilangalla eristettyjä sotilasalueita. Tämä ilahdutti varsinkin Riittaa, koska nämä täysin luonnontilaan jätetyt alueet ovat mitä mainioimpia henkireikiä alueen eläimille ja kasveille. Matkalla poikkesimme myös armeijan museoon, jossa on esillä ohjuksia, lentokoneita ja kylmän sodan aikaista tavaraa ja aineistoa. Seuraava kohteemme oli Natalin yksityinen akvaario, minkä jälkeen ajoimme sillan yli kaupungin pohjoispuolelle, missä nautimme kiireettömän lounaan hiekkarannalla. Retki antoi meille hyvän yleiskuvan kaupungista, vaikka museot ja kirkot jäivätkin katsastamatta. Kuskimme ja oppaamme oli todennäköisesti valinnut kohteet omien mieltymystensä mukaan, mutta hyvä näinkin.


Asioidessamme kaupungilla käytämme lähes aina taksia, koska alue pursiseuralta kalasatamaan on kuulemma vaarallinen. Olemme hieman ihmetelleet tätä, koska samalla alueella on sotilaspoliisin, paikallispoliisin ja armeijan asemat sekä merivartioston ja armeijan tukikohdat. Taksikuskimme, jolla on asioista hyvinkin kärkkäät mielipiteet, väittää, että 90 prosenttia paikallispoliiseista on korruptoituneita ja sotilaspoliiseista ainakin 95 prosenttia. Hänen mukaansa myös puolet takseista on rosvoja. Tässä väittämässä saattaa hyvinkin olla totta ainakin toinen puoli, sillä Natalin pursiseura käyttää vain kahta ns. luottotaksia. Käytäntö on ollut voimassa siitä lähtien, kun taksiasemalta tilattu auto oli vienyt seuran jäsenen ryöstettäväksi. Natal on purjehdusoppaiden mukaan kuitenkin osavaltioiden pääkaupungeista se turvallisin!


Paineiden salliessa, toivottavasti jo ensi viikolla, jatkamme matkaa kohti Baia de Todos os Santosin turismin pilaamattomia ankkurilahtia.