lauantai 25. toukokuuta 2013

24. toukokuuta 2013


Suomen Turussa!


 


23. toukokuuta 2013

Utö, Suomi


Itämerellä vallitsevat tuulet ovat lounaasta, mutta nyt ne näyttivät olevan joko koillisesta tai puuttuvan kokonaan. Bornholmiin saakka oli tyyntä ja kevyttä sumua, siitä Gotlantiin täysin vastaista ja sumua ja Gotlannista eteenpäin jälleen tyyntä ja paksua sumua. Liikennettä oli paljon, vaikka yritimmekin välttää ruuhkaisimpia alueita eli vahdissa oli oltava varsin tarkkana.


Jätimme Visbyn väliin, vaikka ohitimmekin sen vain noin kolmen mailin päästä. Olimme ilmoittaneet olevamme Turussa perjantaina, joten oli valittava Visbyn ja Utön välillä, koska aika ei riittänyt molempiin. Utö, Pekan lapsuuden kotisaari, oli yksimielinen valinta.


Legi oli muuten tapahtumaköyhä, mutta onneksi muuttolinnut jatkoivat vierailujaan: kyyhky nukkui yön takakannellamme uimalautaamme nojaten, ja pieni hyönteissyöjä keräsi voimiaan salongissamme lähes vuorokauden. Jostain syystä veneeseen tulevat linnut eivät pelkää ihmistä lainkaan. Viimeisin vieraamme lämmitteli pari tuntia karttapöydällä tietokoneen jäähdytyspuhalluksessa, eikä ollut moksiskaan tietokoneen käytöstä. Lintu poistui kyydistä viisaasti ollessamme aivan Gotlannin kupeessa.


Olemme aina yhtä hämmästyneitä pohjoisen yön valoisuudesta. Varsinaista pimeää ei tule enää lainkaan, ainoastaan keskiyön hämärää. Ja Brunsbüttelissä ja Holtenaussa saimme jo esimakua pohjoisen luonnon vihreydestä. Mikä meitä Suomessa odottaakaan!

19. toukokuuta 2013

Itämerellä

57° 57,44' N, 13° 36,16' E

Saavuimme Elben suistoon myöhään illalla. Jouduimme alkuun käyttämään konetta aika reippaasti, mutta suurimman osan Elbestä tulimme onneksi myötävirtaan. Yönavigointi kapeassa joessa runsaan liikenteen joukossa onnistui hyvin, vaikka vaatikin kaikki silmät tähystykseen.


Menimme Brunsbüttelin sulkuun heti päivän valjettua. Onneksemme saimme ajaa suoraan sulkuun toisen purjeveneen pariksi. Selvisimme sulusta vartissa ja ajoimme sulun vieressä olevaan marinaan. Juuri saapuessamme lähes täydestä marinasta lähti kaksi venettä, ja meille vapautui näin kylkipaikka. Muistimme marinan 11 vuoden takaa. Olimme myös silloin aivan suuren sulkuportin vieressä, jonka kautta kulkevat alukset ohittivat meidät vain muutaman metrin etäisyydeltä. Vaikuttavaa!


Muutaman tunnin unien jälkeen ryhdyimme keulavantin korjaukseen. Helpotukseksemme syyksi osoittautui vantin yläpään kiinnityksestä pettänyt saksisokka ja sen seurauksena mereen lentänyt kiinnitystappi. Pekka toi vääntyneen kiinnityshelan alas, oikaisi sen ja kiipesi takaisin ylös laittamaan sen paikalleen. Edes nostin ei ollut hiertynyt, joten tällä kertaa pääsimme pelkällä säikähdyksellä.


Iltapäivän aikana marinaan saapui solkenaan purjeveneitä. Kylkeemme kiinnittyi kaksi Swania Hampurista. Miehistöt kertoivat olevansa menossa vuotuiseen Helgolandin regattaan, joka alkaisi seuraavana päivänä. Varhain seuraavana aamuna Swanien kymmenen miehistönjäsentä kolisteli keulakantemme yli suihkuun ja takaisin, mutta olihan meidänkin jo aika herätä ja jatkaa matkaa kanavaan. Päivä valkeni harvinaisen kauniina ja tyynenä, mikä sopi meille kanavamatkailijoille suorastaan erinomaisesti.


Lähdimme varhaisen aamiaisen jälkeen noin 90 kilometrin kanavaretkelle ilman kiirettä. Näimme matkan varrella runsaasti vesilintuja pesimäpuuhissa ja olipa monilla jo poikasiakin. Huomasimme jo marinassa erikoisen näköisen linnun, jonka tunnistaminen ei ensin onnistunut. Pohjois-Amerikan lintuoppaamme avulla totesimme sen lopulta Egyptin hanheksi, joka näyttää jostain syystä kotiutuneen tänne pohjoiseen.


Moottoroimme Holtenaun sulkuun illansuussa. Ruuhkaa ei ollut, ja sulku oli auki yksin meitä varten. Maksettuamme kanavamaksun 35 €, nousimme sulussa noin 20 cm, minkä jälkeen moottoroimme 11 vuoden jälkeen Itämereen. Oli pohjoisen retkemme ensimmäinen kuohuviinin paikka!


Otimme tuuliennusteen Itämeren eteläosaan. Luvassa oli yöksi ja aamuksi koillistuulta, iltapäivällä kaakosta ja etelästä. Päätimme näin ollen jäädä yöksi Holtenaun sulun ulkopuolella olevaan marinaan ja jatkaa sieltä aamulla eteenpäin kevyissä myötätuulissa.


Koko satama oli täynnä vanhoja purjelaivoja, sillä ensi viikolla on Kielin purjehdusviikko. Purjelaivat lähtivät marinasta aamulla samoihin aikoihin kuin mekin Kielin lahdelle päivän kisaan, josta tuskin tuli mitään lähes tuulettomassa kelissä. Me sen sijaan poikkesimme ensin tankkaamaan ja käänsimme sitten keulan kohti Suomea.


Saavuimme yöllä Bornholmin ja Ruotsin mantereen väliseen salmeen. Tuulta ei ole ollut nimeksikään, sumua ja sadetta on sen sijaan riittänyt. Olemme moottoroineet koko matkan, mutta huomisen sääennuste näyttäisi siltä, että pääsemme ehkä purjehtimaankin, ainakin hetkeksi.


Ollessamme vielä Kielin lahdella, jouduimme kiertämään poijuilla merkityn alueen, koska karttamme varoitti siellä mahdollisesti olevista miinoista!!! Matkalla on ollut myös uusia, vanhoista kartoistamme puuttuvia keltaisin poijuin merkittyjä alueita. Putkilinjat on merkitty keltaisilla poijuilla joissa on risti, ja niitäkin olemme nähneet, mutta entäpä keltainen poiju, jossa on punainen raita tai vain rykelmä keltaisia poijuja. Jossakin lienee keltaisten poijujen tehdas, ja kun varasto täyttyy, heitellään poijuja mereen, jotta saadaan tilaa uusille. Mieluummin kuitenkin poijuja kuin pommeja!


14. toukokuuta 2013

Kohti Kielin kanavaa


53° 25,056' N, 4° 53,263' E

Cherbourg osoittautui miellyttäväksi kaupungiksi, jossa olisi ollut paljonkin nähtävää. Tyydyimme ajan puutteen vuoksi tutustumaan kuitenkin vain sen vanhaan kauniiseen keskustaan, joka Vigon tapaan sijaitsi aivan marinan vieressä.


Kierrellessämme keskustan katuja osuimme pienelle torille, jonka myyntipöydät ranskalaiseen tapaan notkuivat erilaisia herkkuja. Aikomuksemme oli nauttia lauantai-illallinen ravintolassa, mutta päädyimmekin ostamaan ruokatarpeet torilta: viininlehtikääryleitä, aurinkokuivattuja tomaatteja yrttiöljyssä, katkarapuja, chamusoja, kevätkääryleitä, juustoja, ja tietysti tuoretta patonkia. Herkullista!


Tuuli osoitti pikku hiljaa tyyntymisen merkkejä, ja lähdimme seuraavana aamuna tankkauksen jälkeen kohti pohjoista. Cherbourgin satamaa suojaa kaksi aallonmurtajaa, joista ulommaisessa on kaksi aukkoa. Saapuessamme käytimme eteläistä aukkoa ja nyt lähtiessämme pohjoista. Tuuli oli mukavasti 25 solmua etelästä ja voimistui pikku hiljaa yli 30 solmuun. Saavutimme myötävirrassa mahtavia nopeuksia, ajoittain yli 10 solmua, mutta vastavirta vei lopulta saavutetun edun. Teimme kuitenkin noin 140 mailin vuorokausia.


Englannin merivartiosto antoi kesken matkan kovan tuulen varoituksen. Katsoimme tämän takia valmiiksi mahdolliset suojasatamat, joihin voisi mennä kaikilla keleillä ja vuorovesillä. Onneksi niitä ei tällä kertaa tarvittu, vaan tuuli hiipui hiljalleen moottorointilukemiin. Ranskan tullin laiva lähestyi meitä jälleen, mutta tyytyi nyt vain radiokeskusteluun, jolla varmisti, että olemme sama vene, jonka kollegat olivat jo kertaalleen tarkastaneet. Hollannin puolella merivartioston helikopteri haastatteli meitä radioitse. Muita mainittavia tapahtumia ei matkalla juuri ollutkaan. 
 

Paitsi että suureksi harmiksemme keulavantin yläpää irtosi. Onneksi huomasimme sen heti ja saimme maston tuetuksi ja purjeen pois. Päätimme jatkaa vain isolla ja kutterifokalla Kielin kanavaan saakka ja korjata nostimen siellä. Pienistä purjeista johtuen menetämme puoli vuorokautta, mutta Calaisiin poikkeaminen keulavantin korjaamiseksi olisi vienyt huomattavasti kauemmin.


Kuljimme lähes koko matkan liikennejakoalueen ja rannan välistä sisempää liikennealuetta pitkin. Laivat käyttävät aina liikennejakoaluetta, joten reittimme oli suhteellisen rauhallinen. Vain Dover Straitissä jouduimme käyttämään liikennejakoalueen laitaa, mutta mahduimme kohtuullisen hyvin muiden alusten sekaan.


Olemme nyt viimeisellä legillä ennen Elbeä, jonne saapunemme huomenna illansuussa. Aikomuksemme on mennä suoraan sulkuun heti aamuhämärissä ja Kielin kanavaan saavuttuamme ensimmäiseen marinaan korjaamaan keulavantin. Ja sitten kohti Itämerta ja Suomea!

lauantai 11. toukokuuta 2013

10. toukokuuta 2013



Cherbourg, 49° 38,853' N, 1° 37,208' W

Pääsimme vihdoin 4.5. tankkaamaan ja liikkeelle. Ensi töiksemme nostimme ison purjeen paikalleen ja sitten kääsimme keulan kohti Biskajaa. Tuuli oli ennusteiden mukainen eli sitä ei ollut juuri lainkaan. Onneksi näin, sillä Pekka joutui kiipeämään mastoon kiinnittämään saalingin päästä irtoamassa olleen saksisokan.


Moottoroimme varsin lähellä rantaa ja ohitimme pahamaineisen Cabo Finisterren tyynessä. Tuuli alkoi kuitenkin pikku hiljaa nousta, mutta niin myötäisenä, että saatoimme käyttää ainoastaan genoaa. Tästä huolimatta saimme vihdoinkin hyvän vuorokausimatkan, 155 mailia. Lähestyessämme Ushantia tuuli oli noussut jo 25 solmuun, ja nopeutemme oli mukavat seitsemän solmua.



Ranskan tullin vartioalus kutsui meitä VHF:llä ja teki normaalit kysymykset. Oletimme asian olevan kunnossa, mutta he ilmoittivatkin lähettävänsä tarkastusryhmän veneeseemme. Me jatkoimme kahden metrin murtuvassa aallossa noin seitsemän solmun nopeudella entiseen suuntaamme, kun tarkastusryhmä, yksi nainen ja neljä  miestä, saapui kumiveneellä suojanpuolen kylkeemme. Kuljettaja hallitsi veneensä erinomaisesti, ja tarkastusryhmä nousi Saremaan. Runsas puolituntinen kului mukavasti jutustellessa ja joitakin dokumentteja tarkastaessa. Ennen lähtöään he tekivät vielä pikatarkastuksen veneen sisätiloissa. Katsellessamme viranomaisten akrobatiaa vaativaa siirtymistä aluksesta toiseen, totesimme ettei merellä toimiva tulliviranomainen saa olla vanha, lihava eikä missään nimessä liikkeissään kömpelö.


Seuraavana aamuna olimme ylittäneet Biskajan ja saavuimme Englannin Kanaalin alkuun, Ushantin vesille. Täällä saimme vieraaksemme haarapääskyn muuttomatkalla Egyptistä pohjoiseen. Kylmä ja kovatuulinen matka oli kuluttanut sen voimia, ja salonkimme tarjosi lämpimän lepopaikan aina Guernseyn tienoille saakka. Edellisenä päivänä veneessä kävi useamman pääskyn ryhmä lepäämässä, mutta ne tyytyivät kansitiloihin.


Etenimme reipasta vauhtia, kun yllättäen Guernseyn Coast Guard antoi varoituksen odottamattomasta matalapaineen syvenemisestä ja voimakkaista tuulista, Force 8, puuskat 45 solmua. Ratkaisu oli helppo. Olimme jo ennen Vigosta lähtöä katsoneet valmiiksi joukon suojaisia satamia, joista valitsimme Cherbourgin, koska se oli sopivan lähellä ja marinaan voi saapua kaikilla keleillä ja vuorovesillä, ja marina antaa erinomaisen suojan kaikilla tuulilla. Viimeisen kymmenen mailin matkalla oli neljän solmun vastavirta, mikä hieman hidasti etenemistämme. Saavuimme vierasvenelaituriin aamulla pimeässä vähän ennen viittä.


Olemme odotusaikana tehneet huoltotöitä ja tutustuneet kaupunkiin. Sateenvarjo on vielä ostamatta, mutta joitakin kaipaamiamme tarvikkeita olemme täältä löytäneet. Säätietojen mukaan tuuli on jo laskenut pohjoisempana, mutta merenkäynti on vielä reipasta. Huomenna lauantaina näyttäisi olevan oikea aika lähteä. Aamulla kauppareissu ja kaupunkikierros, sitten tankit täyteen ja menoksi!

perjantai 10. toukokuuta 2013

4. toukokuuta 2013


Lähdössä Vigosta

Olemme seuranneet Biskajan tuulia ahkerasti. Tuuli on ollut pohjoisesta ja varsin voimakasta koko viikon. Tänään tuuli on hiljalleen kääntymässä itään ja huomenna ehkä jopa kaakkoon. Tarkoituksemme oli jatkaa matkaa tänään ylävedellä. Maksoimme marinamaksut eilen ja ilmoitimme tarvitsevamme polttoainetta tänään noin klo 10.  Toimistossa kerrottiin, että polttoainetta saa 24 h/vrk. Huhuilimme marinaa aamulla klo 10. Jonkin ajan kuluttua marinan mies tuli kertomaan, että polttoaine on loppu, lisää tulee tänään 'mas o menos' puolenpäivän aikoihin, mikä Espanjassa tarkoittaa 'ehkä tänään'.

Siirsimme lähdön suosiolla huomiseksi, mikä on tuulenkin kannalta parempi. Tänään olisimme joutuneet menemään melko ulos Cabo Finisterren koillistuulen vuoksi. Huomenna tuulen pitäisi olla jo idässä ja pääsemme, toivottavasti, suoraan Englannin kanaaliin. Täysin tankein toivomme pääsevämme Kielin kanavaan saakka pysähtymättä.

Huollot on tehty ja kaikki toimimattomat laitteet korjattu. Tuulimittarin anturi ja genaakkerin nostimen pylpyrä maston huipussa vaihdettiin uusiin eilisaamun tyvenessä. Pitkästä aikaa saamme nyt tuulen suunnan, myös istumalaatikkoon, mikä helpottaa varsinkin yöpurjehdusta. Samalla mastokäynnillä tuotiin alas myös ison nostin ja todettiin, ettei se ollutkaan katkennut vaan sakkeli oli jostain mystisestä syystä auennut!

Meillä on ollut runsaasti aikaa tutustua Vigon vanhaan keskustaan, jossa on paljon kauniita vanhoja rakennuksia, joista valitettavan moni on rapistumassa. Keskustassa näyttää olevan kovin vähän asukkaita, ja ilmapiiriä voisi kuvata lähinnä miellyttävän uneliaaksi.


Xunta de Galician hallintorakennus on aivan vieressämme, joten vappuaaton palopuheet kuuluivat hyvin veneeseemme. Tänään hallintorakennuksen edessä oli mielenosoitus espanjalaisten pankkien harrastamaa rosvousta vastaan, johon osaltamme osallistuimme.


Teimme eilen ruokaostokset, joten käytämme ylimääräisen aurinkoisen päivämme vaeltelemalla vanhassakaupungin kujilla, syömällä meren antimia ja nauttimalla joutilaisuudesta.

Vastoin tietoamme tapas-kulttuuri ei ole yksin Andalucian erikoisuus. Täällä paikalliskapakoissa tarjotaan aina tapaksia: pizzaa, tortillaa, pieniä leipiä, paikallisia juustoja ym. Olemme lounastaneet muutaman kerran täkäläiseen tapaan tilaamalla neljä-viisi tapasta, kuten mustekalaa, simpukoita, katkarapuja ja paprikoita. Tilatut tapakset ovat suunnilleen puolen annoksen kokoisia, joten neljä tapasta riittää hyvin ateriaksi kahdelle. Erinomainen tapa täyttää vatsa meren herkuilla!

Marinan mies kävi äsken eli klo 15.30 kysymässä, tulemmeko ottamaan polttoainetta. Kerroimme lähtevämme vasta huomisaamuna. Hetken kuluttua on alavesi, ja olisimme osuneet juuri sopivasti vastavirtaan. Sen sijaan että moottoroisimme nyt vasten virtaa, nautimme viimeisenä Vigon iltanamme joutenolosta, jota tuskin on odotettavissa seuraavan kolmen viikon aikana.