keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

16. maaliskuuta 2012

Ilha Grande

23° 08,288’ S, 44° 09,657’ W


Keskiviikko kului jälleen virastoissa asioidessa. Kirjoittauduimme ulos Brasiliasta, vaikka aiommekin käydä vielä muutamissa ankkuripaikoissa. Missään niistä ei voi kuitenkaan tehdä ulosselvitystä, joten tämä oli meille helpoin vaihtoehto (jonka laillisuus voidaan tietysti kyseenalaistaa). Torstaiaamuna moottoroimme Iate Clube Rio de Janeiroon tankkaamaan. Kiersimme typeryyksissämme kaksi länsireimaria länsipuolelta, ja pohjakosketushan siitä tuli. Onneksi Sarema on pitkäkölinen teräsvene, mutta harmittaa silti. Jäimme päiväksi ankkuriin Sokeritopan juurelle Urcan asuinalueen kupeeseen, josta lähdimme illalla, vastatuulessa kuinkas muuten, kohti Ilha Grandea.


Saavuimme runsaan 60 mailin ja 20 tunnin vastatuulessa ja kahden solmun vastavirrassa moottoroinnin jälkeen Ilha Granden suurimman kylän Abraãon edustalle ankkuriin. Tunnelma suurkaupungeissa vietettyjen viikkojen jälkeen on rauhallinen ja rento. Edessämme kohoavat Ilha Granden viidakkoiset rinteet, ja rannalta kuuluva rummutus tuo mieleemme Afrikan. Ilma on täällä selvästi viileämpää, vain 24°C ja vesi 23°C. Öisin ikkunoihin tiivistyy kosteutta, ja ensimmäisen kerran moneen kuukauteen tarvitsemme vähintäänkin lakanan peitoksi. Olemme viimeinkin poistumassa tropiikista!


Löysimme kylästä suureksi yllätykseksemme suomalaista jäätelöä myyvän baarin, ja Riitta sai vihdoin kauan kaipaamaansa rommirusinaa!

tiistai 20. maaliskuuta 2012

13. maaliskuuta 2012

Unohtumaton Rio de Janeiro!

22° 55,108' S, 43°10,212' W



Saavuimme Rio de Janeiron lahdelle Charitasin pursiseuran edustalle lauantaina ja laskimme ankkurin 22° 55,863’ S, 43° 06,421’ W. Kävimme jollalla ihmettelemässä viereisen kalasataman aallonmurtajia. Sinisiä 30 litran jerrykannuja ja yhteen paketoituja 1,5 litran vesipulloja oli ankkuroitu peräkkäisiin riveihin aallonmurtajaksi. Näyttää toimivan hyvin ja on taatusti halvempi kuin kivestä tehty. Maanantaina siirryimme Marina da Gloriaan eli lähemmäs keskustaa ja virastoja voidaksemme hoitaa helpommin tuloselvityksen Rioon ja uloskirjoittautumisen Brasiliasta. Olimme Marina da Gloriassa puolen tunnin moottoroinnin jälkeen aikaisin maanantaiaamuna. Marinan sisäänajo on aivan lentokentän kiitoradan vieressä. Tulimme kiitoradan kohdalle juuri kun lentokone oli laskeutumassa, ja näytti aivan siltä kuin lentokone olisi hiponut mastojamme. Säikähdys oli melkoinen, mutta mastot jäivät onneksi pystyyn.


Tuloselvityksen tekemiseen meni käytännössä koko päivä. Olimme jo oppineet, että ihmiset jakavat kaikkialla auliisti neuvojaan, mutta ohjaavat harmittavan usein väärään paikkaan. Tiukasti omaa kartanlukuamme noudattaen selvisimme tuloselvityksen tekemisestä vain muutamalla harharetkellä. Kuten arvelimmekin, lähtöselvitys pitää tehdä erikseen eli ylihuomenna on edessä sama kierros, mutta nyt tiedämme tarkalleen, missä virastot sijaitsevat.


Olimme veneellä toipumassa päivän rasituksista, kun samassa laiturissa olevan veneen kippari José tuli tervehtimään. Hän kertoi olevansa riolainen kirurgi, jolla ei seuraavana päivänä eli tiistaina ollut yhtään leikkausta. Hän ilmoitti viettävänsä mielellään vapaapäivänsä esittelemällä meille kotikaupunkiaan. Otimme tietysti tarjouksen ilolla vastaan. Tiistaiaamuna José ilmestyi marinaan autoineen ja lähdimme matkaan. José osoittautui aivan uskomattoman tietorikkaaksi oppaaksi, joka tutustutti meidät niin kaupungin historiaan, arkkitehtuuriin ja maantietoon kuin sen nykypäivään ja kehitysnäkymiinkin.


Aloitimme kierroksemme Corcovadon huipulta, josta oli helppo hahmottaa lähes koko kaupunki. Päivän aikana tutustuimme Copacabanaan, Ipanemaan, Lebloniin jne, joista kaikista Josélla oli lukemattomia mielenkiintoisia tarinoita kerrottavana. Paluumatkalla marinaan kävimme vielä katsomassa ainoaa paikkaa, jossa Carioca-joki on vielä näkyvissä pienellä, suojaisella aukiolla. Aukiota reunustaa kolme kaunista vanhaa rakennusta. Pääsimme käymään yhden rakennuksen sisäpihalla, jossa avautui uskomaton näky, luonnontilassa olevaa sademetsää aivan kaupungin sydämessä.







































'
Talossa asuva poika toimi ansiokkaana oppaanamme kertoen talon historiasta. Talossa on toiminut kaupungin ensimmäinen apteekki, mistä juontaa aukion nimi Largo do Boticario. Metsään johtavalla penkillä oli istunut mm. Portugalin kuningas Dom Pedro II ja nyt myös ”Dom Pedro da Finlandia”.


Josén ansiosta saimme päivässä Rio de Janeirosta enemmän tietoa kuin olisimme omin nokkinemme pystyneet keräämään kuukaudessa. Illalla, auringon jo laskettua, moottoroimme vielä Josén veneellä Sokeritopan juurelle, minne ankkuroimme nauttimaan cataplana-illallista Josén tyttären Clarissan ja tyttöystävän Flavian mukavassa seurassa. Kerrassaan unohtumaton päivä!

maanantai 12. maaliskuuta 2012

9. maaliskuuta 2012

Merellä Cabo Frion lähellä


Lähdimme Itaparicasta lähes viikko sitten. Tulimme ensin pari päivää vastaisessa, sitten muutama päivä sivutuulessa, ja nyt on moottoroitu kolme päivää täysin tyynessä. Pääsimme kuitenkin kokeilemaan korjattuja purjeitamme ja uskomme, että ne kestävät loppureissumme nyt, kun aurinkosuojatkin on uusittu.


Olemme juuri ohittamassa Cabo Frioa, joka on nimensä mukaisesti kylmä. Falklandinvirta tuo sinne Etelänapamantereelta kylmää vettä, joka nousee täällä pintaan. Virta tuo mukanaan myös paljon syötävää, minkä voi päätellä sadoista alueella olevista kalapaateista. Mekin olemme tapamme mukaan kalastaneet koko matkan, mutta harmittavan huonolla menestyksellä. Ensimmäinen viehe menetettiin toisena päivänä, toinen viehe meni kolmantena päivänä. Kolmannella vieheellä saimme neljäntenä päivänä pienen makrillin sukuisen kalan, jonka maustoimme suolalla ja mustapippurilla, paistoimme voissa valkosipulin kera ja ripottelimme päälle runsaasti tuoretta korianteria. Maukasta!


Olemme nähneet delfiinejä lähes päivittäin. Yhden parven pystyimme tunnistamaan atlantintäplädelfiineiksi, mutta muut jäivät arvailujen varaan. Eilen vieressämme uiskenteli pieni valas viihdyttäen meitä lähes tunnin ajan, mutta jälleen meillä oli tunnistusvaikeuksia. Nuori sillivalasko?


Suunnittelimme reittimme niin, että välttäisimme karttoihin merkityt öljykentät. Kolme vuotta sitten päivitetyt tiedot ovat kuitenkin auttamatta vanhentuneita. Öljyä porataan nyt aivan uusilla alueilla, jopa 1500 metrin syvyydestä. Pahimmillaan on yhtaikaa ollut näkyvissä 11 öljynporaukseen liittyvää laitetta. Öljynporauksen ohella kalastusaluksia on kaikkialla. Koska kalastusalukset ovat usein puisia, ne eivät näy tutkassa. Useimmat näyttävät jonkinlaista valoa, mutta eipä taskulamppu kauas kanna. Pyydyslipuissa on aniharvoin valo, eikä koskaan tutkaheijastinta. Öljynporauslautat onneksi näkyvät tutkassa, ja niissä on taatusti riittävästi valoja. Joukossa kulkee monenmoisia laivoja. Matkustaja-aluksia olemme nähneet joka yö, toisinaan montakin. Rahtialuksia on joka lähtöön, eikä mitään varsinaisia laivareittejä ole. Eilen näimme nosturilaivan kuljettamassa tuulivoimaloiden siipiä ja toissapäivänä ponttoonilla oli lastina vesiturbiini. Tarkkana siis pitää olla, eikä tutkaan voi luottaa. Yöt alkavat kylmetä, ja pitkillä housuilla ja purjehdusasuilla on taas pitkästä aikaa käyttöä, vaikka päivällä shortseissakin hikoilee. Enää runsas vuorokausi Rio de Janeiroon.

torstai 1. maaliskuuta 2012

1. maaliskuuta 2012


Ja matka jatkuu

Lähes kuukausi kului Salvadorin Bahia Marinassa, ja nyt on jolla paikattu, purjeet korjattu, veneen pohja skrapattu, kipparin paineet kohdallaan, Suomesta tuotu flunssa (yllätys, yllätys!) sairastettu …. ja me olemme vihdoin ja viimein päässeet jatkamaan matkaa.


Rio de Janeiro, here we come!!!