maanantai 29. heinäkuuta 2013

28. heinäkuuta 2013


Ankkurissa, Russkaya Gavan' Gulf
76° 11,452' N, 62°36,001 E

Saavuimme Novaja Zemljalle 25. päivä hylätyn polar stationin lahteen,
jonne ankkuroimme tutkimusaseman laiturin raunioiden edustalle. Tulomatka
oli kevyttuulinen ja  sumuinen, mutta ankkuripaikkaa lähestyessämme sumu
onneksi väistyi ja aurinko tuli esiin.



Kartan mukaan olemme Russkaya Gavan' Gulfissa, jonka pohjukassa on
jäätikkö. Kivikko suojaa ankkuripaikkaamme ajojäiltä, ja lahden toisella
puolen on toinen ankkuripaikka, jos jäät silti päättäisivät tunkeutua
tänne. Seuraavana aamuna lähdimme tutustumaan aseman jäänteisiin ja
sytytimme nuotionkin jätehuoltomme hoitamiseksi.



Kävimme rakennuksissa sisällä ihmettelemässä, mitä kaikkea täällä onkaan
joskus ollut. Jossain vaiheessa Riitta jäi kameroineen jälkeen Pekasta ja
totesi olevansa rannalla yksin ilman minkäänlaista jääkarhuturvaa. Pekalla
oli mukanaan sekä valopistooli että muutama soihtu, ja kun lopulta
tapasimme, Riitta pisti yhden soihduista taskuunsa ja jatkoi tyytyväisenä
valokuvausretkeään.



Palattuamme veneelle oli noin vuorokausi meidän jälkeemme saapuneen Lady
Danan miehistökin jo hereillä. He tekivät polttoaineen etsintäretken,
johon Pekkakin osallistui. Retken valitettava lopputulos oli se, että
kaikki aseman kymmenet isot säiliöt havaittiin tyhjiksi, ja pitkin rantoja
olevat tuhannet tynnyrit sisälsivät joko voiteluainetta, jäteöljyä tai ne
olivat ehtineet valuttaa sisältönsä maahan.



Seuraavana aamuna Lady Danan miehistö kertoi nähneensä yöllä ison
jääkarhun  rannalla. Ja me olimme kulkeneet edellisenä päivänä ilman
huolen häivää pitkin ja poikin rantaa vain muutama soihtu ja valopistooli
mukanamme.



Tarkoituksemme oli kävellä 27. päivä kannaksen poikki läheiseen lahteen
jatkamaan polttoaineen etsintää, mutta jääkarhuvaaran vuoksi
moottoroimmekin sinne Lady Danalla. Romua osoittautui olevan sielläkin
paljon, ja valitettavasti myös kaikki lahden rannalla olevat tankit olivat
tyhjiä. Jatkoimme taivallusta ylös kukkulalla olevalle tutka-asemalle,
jossa vihonviimeisen polttoainesäiliörivin ulommaisimmasta säiliöstä
löytyi lopulta vähintäänkin 50 tonnia polttoainetta, joka osoittautui
vieläpä erittäin hyvän laatuiseksi.



Onnistuneen löytöretkemme jälkeen palasimme takaisin kotilahteemme, mistä
sääennusteen tutkimisen jälkeen päätimme siirtyä seuraavana aamuna
kolmannen lahden pohjukkaan, jolloin polttoaineen siirtäminen veneisiin
olisi mahdollisimman helppoa.



Illansuussa Latte alkoi haukkua; iso jääkarhu seisoi vesirajassa
katselemassa meitä, mutta pelästyi haukuntaa niin, että pakeni paikalta.
Noin tunnin kuluttua karhu palasi takaisin, ja tällä kertaa Latten
haukunta ei näyttänyt suuremmin häiritsevän sitä. 


Karhu vaikutti niin itsevarmalta, että pohdimme hetken jopa siirtymistä kauemmas ankkuriin.
Mutta koska jääkarhulle muutama sata metriä uintia ei olisi minkäänlainen
ongelma, päätimme lopulta vain sulkea 'jääkarhuvarmat' luukkumme yöksi ja
toivoa parasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti