sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

15. kesäkuuta 2013


St Petersburg

59° 57,982' N, 30° 14,671' E


Kotkan Sapokanlahti osoittautui mukavaksi ja suojaiseksi satamaksi. Saimme siellä runsaasti apua paikalliselta Sampo Halttuselta, joka kuljetti autollaan Pekkaa tavarahankinnoille ja ajelutti myös pikaisen sightseeing-retken. Ennen lähtöä vietimme vielä mukavan illan Virpin ja Sampon seurassa Saremalla.


Aamulla 13.6. menimme Haapasaareen tekemään ulosselvityksen. Ajoitimme lähtömme niin, että saavuimme Venäjällä Kronshtadtin tulliasemalle ensimmäisenä viisumimme voimassaolopäivänä eli 14.6. Ylitimme siis rajan ilman voimassa olevaa viisumia. Venäjän rajavartiosto huuteli meitä purjehduksen aikana VHF:llä, mutta tyytyi onneksemme perusinformaatioon ja toivotti hyvää loppumatkaa. Nevan suistossa pysyttelimme laivaväylän ulkopuolella. Laivaliikenne osoittautui lähes Englannin kanaalin veroiseksi ja vaatii kaiken huomion. Saavuimme Kronhstadtin autonrenkailla suojattuun laituriin aamulla viiden aikoihin. Suomalainen samaan regattaan osallistuva vene oli tullut jo edellisenä päivänä, ja heti jälkeemme saapui vielä norjalaisvene.

Passintarkastus kävi joutuisasti, mutta tulli saapui vasta klo 9 jälkeen. RusArcin Daniel soitti Pekalle yhdeksän aikoihin ja lupasi hätistellä tullia, koska meitä odotettiin paraatipurjehdukselle Nevajoelle. Tullitarkastuksen hoiti huumekoira, koiran hoitaja ja kolme tullimiestä. Hämmästykseksemme Lattekin hyväksyi tarkastuksen ilman suurempia murinoita. Kuten tavallista eniten aikaa kului erilaisten kaavakkeiden täytössä. Tyypillisesti samoja tietoja kirjoitettiin käsin moniin lomakkeisiin, vaikka toimistossa oli tietokoneita pilvin pimein.


Pääsimme liikkeelle puolen päivän aikoihin yhdessä norjalaisten kanssa ja ehdimme juuri ja juuri RusArcin yhteispurjehdukselle. Jokipurjehdukseen osallistuvia veneitä oli ennakko-odotuksestamme poiketen yli 20, venäläisiä, puolalaisia, ruotsalaisia, suomalaisia, norjalainen, hollantilainen ja maltalainen. Saavuimme neljän maissa Krestovskiyn marinaan, jossa iltapäivä kului liimailemalla järjestäjän tarroja Sareman runkoon ja nostelemalla mainoslippuja keulastaagiin. Toki olimme liehuttaneet sponsoreidemme mainoslippuja jo Nevajoella.

 
Illalla oli järjestäjän banketti, esittely, venäläiseen tapaan ylenpalttisesti ruokaa ja juomaa ja tietysti mahdollisuus tutustua kanssaveneilijöihin.

Tänään kävimme metrolla keskustassa, mutta sade ajoi meidät takaisin veneelle hiukan liian aikaisin. Havaitsimme selkeän eron Pietarin ja eteläisen Euroopan suurkaupunkien välillä. Etelän keskustat ovat täynnä hylättyjä, lähes romahtamassa olevia rakennuksia, mutta Pietarissa sellaisia ei näkynyt lainkaan. Vanhat tyylikkäät rakennukset ovat erinomaisessa kunnossa ja asuttuja, eikä uusia rakennuksia juuri näy. Silmiinpistävää on myös, ettei graffitteja ole edes metron seinillä. Kävimme myös venetarvikekaupassa ja saimme vihdoin hankittua ankkurivinssiin uudet kansikytkimet ja tällä kertaa ainakin päällisin puolin hyvän laatuiset.


Pietarissa voisi viihtyä pitkäänkin, mutta jatkamme matkaa jo huomenna. Puolelta päivin on kipparikokous ja Pietarista lähdetään keskellä yötä. Purjeveneitä varten Nevan sillat joudutaan avaamaan ja se tapahtuu tietysti yöllä, jotta suurkaupungin liikenne häiriintyisi mahdollisimman vähän. Meille kahdelle 'yksinpurjehtijalle' tusinan verran eri maalaisia ja erilaisella kokemuksella varustettuja veneitä moottoroimassa kapealla joella keskellä yötä saattaa olla varsin mielenkiintoinen kokemus, mutta eiköhän siitäkin selvitä.

Regatan järjestäjä: www.rusarc.com
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti