keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

11. kesäkuuta 2013


Turusta Kotkaan


Runsas kaksi viikkoa Turussa kuluivat kuin siivillä. Asensimme märssykorin isomastoon, korjautimme purjeet, vaijerit ja vaihteiston, hankimme varaosia, polttoainekannuja ja monenmoisia tarvikkeita. Rakensimme myös varaperäsimen, monella veneellä kun on ollut peräsinvaurioita ahtojäissä. Venäläisten vaatimus SOLAS-varustuksesta on nyt täytetty!


Turussa saimme asiat hoidetuksi tehokkaasti. Mitään ei tarvinnut etsiä, tuttavia oli kaikkialla, ja saimme korvaamatonta apua ystäviltämme. Laituripaikkamme Aurajoessa oli erinomainen. Pakettiautolla pääsi viereen eikä aivan lähellä ollut olutlaivoja.

 
 Viihtyvyyttämme lisäsi vielä se, että sää oli lämmin ja aurinkoinen koko oleskelumme ajan. Ja parasta oli tietysti, että saimme tavata perhettä enemmän kuin pitkiin aikoihin.


Ilahduttavasti moni vanhoista ystävistä ja tuttavista poikkesi myös veneellä. Jutellessa työt eivät kuitenkaan edistyneet aivan niin nopeasti kuin olisi ollut tarpeen, mutta ihmissuhteet ovat sen arvoisia.


Lähdimme Turusta iltapäivällä 9. 6. Ystävät laiturilla heittivät köydet irti ja pääsimme ensimmäiselle 200 metrin legille kaljaasi Inga Lillin kylkeen, jolla perhe ja suuri joukko ystäviä lähti saattamaan meitä Airistolle. Erosimme haikeina Inga Lillistä, nostimme purjeet ja olimme muutaman tunnin päästä Nauvon Torasvikenissä ankkurissa. Ystävien mökillä vietetyn illan ja viimeisten päivien hässäkän jälkeen uni oli makoisaa.


Aamulla teimme vielä viimeiset huollot konehuoneessa ja lähdimme kohti Kotkaa. Alkumatka oli tyyntä, mutta loppumatkalla tuuli piristyi ja vielä sopivasta suunnasta, ja näin pääsimme reippaasti Kotkan Sapokanlahteen. Teemme täällä vielä viimeiset hankinnat ja 13.6. suuntaamme keulan kohti Pietaria.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti