perjantai 6. huhtikuuta 2012

26. maaliskuuta 2012

Saaristopurjehdusta

23° 32,092’ S, 45° 03,969’ W


Ilha Granden Abraãosta jatkoimme purjehdusoppaamme (edelleen se yli 10 vuotta vanha!) suosittelemaan syrjäiseen ankkuripaikkaan, Ilha da Longaan. Rauhalliseksi mainitussa lahdessa oli rannassa kelluva baari, tosin suljettu, ja lähellä rantaa ankkurissa kymmenkunta moottorivenettä ja turistikuunari. Lisäksi pohjukassa oli veneilykerhon maja, jonka hoitajalla kaksi haukkuvaa koiraa. Se luonnonrauhasta tällä kertaa. Jäimme kuitenkin lahteen yöksi ja jatkoimme aamulla Paratin (kirjoitetaan myös Paraty) kaupungin edustalle, jonne pudotimme ankkurin 23° 13,444’ S, 44° 42,350’ W.



Parati osoittautui miellyttäväksi pikkukaupungiksi. Vanhat kauniit rakennukset olivat hyvässä kunnossa, ja kaupungin yleisilme oli ylenpalttisen siisti. Tämä saattaa johtua siitä, että nousuveden aikana kadut tulvivat, ja laskuvesi vie mennessään kaduille ja kujille kertyneet roskat. Menetelmä lienee ainut laatuaan maailmassa, vaikkakaan ei ehkä niitä ympäristöystävällisimpiä.



Ostettuamme jollalastillisen muonaa lähdimme takaisin luontoon argentiinalaisen ystävämme Ezequielin suosittelemaan Ilha da Cotian suojaiseen ankkurilahteen (23° 13,572’ S, 44° 38,411’ W). Täältä jatkoimme seuraavana aamuna Ilha da Anchietaan, joka tunnetaan myös nimellä Ilha dos Porcos.


Saarella on varsin mielenkiintoinen historia. 1900-luvun alussa sinne rakennettiin vankila poliittisille vangeille. Toisen maailmansodan aikana siellä toimi sotilastukikohta ja taas sodan jälkeen vankila, tällä kertaa yleinen. Vankila lopetti toimintansa vuonna 1952, minkä jälkeen rakennukset ovat saaneet rapistua rauhassa. Saari on nykyään kokonaan luonnonsuojelualuetta, ja siellä asuu puistohenkilökunnan lisäksi ainoastaan yksi kalastaja, joka eli saarella jo ennen kuin siitä tuli suojelualue. Kun hänestä aika jättää, asumislupaa ei kuulemma anneta enää kenellekään.


Puistonvartijan kertoman mukaan saaren toinen nimi Ilha dos Porcos eli Sikojensaari tulee siitä, että vankilan ollessa vielä toiminnassa, mereen heitettiin muutaman kerran viikossa sika, jolla houkuteltiin hait paikalle. Saari on vain vajaan puolen mailin päässä mantereesta, joten pakeneminen uimalla olisi ollut houkutteleva vaihtoehto ilman tätä tehokkaasti järjestettyä haivaaraa.


Viivyimme saarella kolme päivää, joiden aikana ehdimme tutustua vain osaan luonnonpuistosta. Heti ensimmäisenä päivänä vaelsimme sademetsäpolkua pitkin saaren toiselle puolelle. Polun varren puussa näimme uteliaan marmosetin, ihastelimme valtavan kokoisia sinisiä perhosia, ja koska liikuimme mahdollisimman äänettömästi, pelästytimme pahanpäiväisesti yksinäisen kapybaran, joka pakeni kiljuen polulta pusikkoon. Kapybara on maailman suurin jyrsijä, joka saattaa kasvaa jopa 90 kilon painoiseksi. Se on läheistä sukua mm. chinchilloille ja marsuille. Puistonvartijan mukaan kapybarat toimivat saarella ruohonleikkureina, kuten lampaat Suomen saaristossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti