19. toukokuuta 2013

Itämerellä

57° 57,44' N, 13° 36,16' E

Saavuimme Elben suistoon myöhään illalla. Jouduimme alkuun käyttämään konetta aika reippaasti, mutta suurimman osan Elbestä tulimme onneksi myötävirtaan. Yönavigointi kapeassa joessa runsaan liikenteen joukossa onnistui hyvin, vaikka vaatikin kaikki silmät tähystykseen.

Menimme Brunsbüttelin sulkuun heti päivän valjettua. Onneksemme saimme ajaa suoraan sulkuun toisen purjeveneen pariksi. Selvisimme sulusta vartissa ja ajoimme sulun vieressä olevaan marinaan. Juuri saapuessamme lähes täydestä marinasta lähti kaksi venettä, ja meille vapautui näin kylkipaikka. Muistimme marinan 11 vuoden takaa. Olimme myös silloin aivan suuren sulkuportin vieressä, jonka kautta kulkevat alukset ohittivat meidät vain muutaman metrin etäisyydeltä. Vaikuttavaa!

Muutaman tunnin unien jälkeen ryhdyimme keulavantin korjaukseen. Helpotukseksemme syyksi osoittautui vantin yläpään kiinnityksestä pettänyt saksisokka ja sen seurauksena mereen lentänyt kiinnitystappi. Pekka toi vääntyneen kiinnityshelan alas, oikaisi sen ja kiipesi takaisin ylös laittamaan sen paikalleen. Edes nostin ei ollut hiertynyt, joten tällä kertaa pääsimme pelkällä säikähdyksellä.

Iltapäivän aikana marinaan saapui solkenaan purjeveneitä. Kylkeemme kiinnittyi kaksi Swania Hampurista. Miehistöt kertoivat olevansa menossa vuotuiseen Helgolandin regattaan, joka alkaisi seuraavana päivänä. Varhain seuraavana aamuna Swanien kymmenen miehistönjäsentä kolisteli keulakantemme yli suihkuun ja takaisin, mutta olihan meidänkin jo aika herätä ja jatkaa matkaa kanavaan. Päivä valkeni harvinaisen kauniina ja tyynenä, mikä sopi meille kanavamatkailijoille suorastaan erinomaisesti.

Lähdimme varhaisen aamiaisen jälkeen noin 90 kilometrin kanavaretkelle ilman kiirettä. Näimme matkan varrella runsaasti vesilintuja pesimäpuuhissa ja olipa monilla jo poikasiakin. Huomasimme jo marinassa erikoisen näköisen linnun, jonka tunnistaminen ei ensin onnistunut. Pohjois-Amerikan lintuoppaamme avulla totesimme sen lopulta Egyptin hanheksi, joka näyttää jostain syystä kotiutuneen tänne pohjoiseen.

Moottoroimme Holtenaun sulkuun illansuussa. Ruuhkaa ei ollut, ja sulku oli auki yksin meitä varten. Maksettuamme kanavamaksun 35 €, nousimme sulussa noin 20 cm, minkä jälkeen moottoroimme 11 vuoden jälkeen Itämereen. Oli pohjoisen retkemme ensimmäinen kuohuviinin paikka!

Otimme tuuliennusteen Itämeren eteläosaan. Luvassa oli yöksi ja aamuksi koillistuulta, iltapäivällä kaakosta ja etelästä. Päätimme näin ollen jäädä yöksi Holtenaun sulun ulkopuolella olevaan marinaan ja jatkaa sieltä aamulla eteenpäin kevyissä myötätuulissa.

Koko satama oli täynnä vanhoja purjelaivoja, sillä ensi viikolla on Kielin purjehdusviikko. Purjelaivat lähtivät marinasta aamulla samoihin aikoihin kuin mekin Kielin lahdelle päivän kisaan, josta tuskin tuli mitään lähes tuulettomassa kelissä. Me sen sijaan poikkesimme ensin tankkaamaan ja käänsimme sitten keulan kohti Suomea.

Saavuimme yöllä Bornholmin ja Ruotsin mantereen väliseen salmeen. Tuulta ei ole ollut nimeksikään, sumua ja sadetta on sen sijaan riittänyt. Olemme moottoroineet koko matkan, mutta huomisen sääennuste näyttäisi siltä, että pääsemme ehkä purjehtimaankin, ainakin hetkeksi.

Ollessamme vielä Kielin lahdella, jouduimme kiertämään poijuilla merkityn alueen, koska karttamme varoitti siellä mahdollisesti olevista miinoista!!! Matkalla on ollut myös uusia, vanhoista kartoistamme puuttuvia keltaisin poijuin merkittyjä alueita. Putkilinjat on merkitty keltaisilla poijuilla joissa on risti, ja niitäkin olemme nähneet, mutta entäpä keltainen poiju, jossa on punainen raita tai vain rykelmä keltaisia poijuja. Jossakin lienee keltaisten poijujen tehdas, ja kun varasto täyttyy, heitellään poijuja mereen, jotta saadaan tilaa uusille. Mieluummin kuitenkin poijuja kuin pommeja!