Suomen Turussa!
lauantai 25. toukokuuta 2013
23. toukokuuta 2013
Utö,
Suomi
Itämerellä
vallitsevat tuulet ovat lounaasta, mutta nyt ne näyttivät olevan
joko koillisesta tai puuttuvan kokonaan. Bornholmiin saakka oli
tyyntä ja kevyttä sumua, siitä Gotlantiin täysin vastaista ja
sumua ja Gotlannista eteenpäin jälleen tyyntä ja paksua sumua.
Liikennettä oli paljon, vaikka yritimmekin välttää ruuhkaisimpia
alueita eli vahdissa oli oltava varsin tarkkana.
Jätimme
Visbyn väliin, vaikka ohitimmekin sen vain noin kolmen mailin
päästä. Olimme ilmoittaneet olevamme Turussa perjantaina, joten
oli valittava Visbyn ja Utön välillä, koska aika ei riittänyt
molempiin. Utö, Pekan lapsuuden kotisaari, oli yksimielinen valinta.
Legi
oli muuten tapahtumaköyhä, mutta onneksi muuttolinnut jatkoivat
vierailujaan: kyyhky nukkui yön takakannellamme uimalautaamme
nojaten, ja pieni hyönteissyöjä keräsi voimiaan salongissamme
lähes vuorokauden. Jostain syystä veneeseen tulevat linnut eivät
pelkää ihmistä lainkaan. Viimeisin vieraamme lämmitteli pari
tuntia karttapöydällä tietokoneen jäähdytyspuhalluksessa, eikä
ollut moksiskaan tietokoneen käytöstä. Lintu poistui kyydistä
viisaasti ollessamme aivan Gotlannin kupeessa.
Olemme
aina yhtä hämmästyneitä pohjoisen yön valoisuudesta. Varsinaista
pimeää ei tule enää lainkaan, ainoastaan keskiyön hämärää.
Ja Brunsbüttelissä ja Holtenaussa saimme jo esimakua pohjoisen
luonnon vihreydestä. Mikä meitä Suomessa odottaakaan!
19. toukokuuta 2013
Itämerellä
57°
57,44' N, 13° 36,16' E
Saavuimme
Elben suistoon myöhään illalla. Jouduimme alkuun käyttämään
konetta aika reippaasti, mutta suurimman osan Elbestä tulimme
onneksi myötävirtaan. Yönavigointi kapeassa joessa runsaan
liikenteen joukossa onnistui hyvin, vaikka vaatikin kaikki silmät
tähystykseen.
Menimme
Brunsbüttelin sulkuun heti päivän valjettua. Onneksemme saimme
ajaa suoraan sulkuun toisen purjeveneen pariksi. Selvisimme sulusta
vartissa ja ajoimme sulun vieressä olevaan marinaan. Juuri
saapuessamme lähes täydestä marinasta lähti kaksi venettä, ja
meille vapautui näin kylkipaikka. Muistimme marinan 11 vuoden takaa.
Olimme myös silloin aivan suuren sulkuportin vieressä, jonka kautta
kulkevat alukset ohittivat meidät vain muutaman metrin etäisyydeltä.
Vaikuttavaa!
Muutaman
tunnin unien jälkeen ryhdyimme keulavantin korjaukseen.
Helpotukseksemme syyksi osoittautui vantin yläpään kiinnityksestä
pettänyt saksisokka ja sen seurauksena mereen lentänyt
kiinnitystappi. Pekka toi vääntyneen kiinnityshelan alas, oikaisi
sen ja kiipesi takaisin ylös laittamaan sen paikalleen. Edes nostin
ei ollut hiertynyt, joten tällä kertaa pääsimme pelkällä
säikähdyksellä.
Iltapäivän
aikana marinaan saapui solkenaan purjeveneitä. Kylkeemme kiinnittyi
kaksi Swania Hampurista. Miehistöt kertoivat olevansa menossa
vuotuiseen Helgolandin regattaan, joka alkaisi seuraavana päivänä.
Varhain seuraavana aamuna Swanien kymmenen miehistönjäsentä
kolisteli keulakantemme yli suihkuun ja takaisin, mutta olihan
meidänkin jo aika herätä ja jatkaa matkaa kanavaan. Päivä
valkeni harvinaisen kauniina ja tyynenä, mikä sopi meille
kanavamatkailijoille suorastaan erinomaisesti.
Lähdimme
varhaisen aamiaisen jälkeen noin 90 kilometrin kanavaretkelle ilman
kiirettä. Näimme matkan varrella runsaasti vesilintuja
pesimäpuuhissa ja olipa monilla jo poikasiakin. Huomasimme jo
marinassa erikoisen näköisen linnun, jonka tunnistaminen ei ensin
onnistunut. Pohjois-Amerikan lintuoppaamme avulla totesimme sen
lopulta Egyptin hanheksi, joka näyttää jostain syystä kotiutuneen
tänne pohjoiseen.
Moottoroimme
Holtenaun sulkuun illansuussa. Ruuhkaa ei ollut, ja sulku oli auki
yksin meitä varten. Maksettuamme kanavamaksun 35 €, nousimme
sulussa noin 20 cm, minkä jälkeen moottoroimme 11 vuoden jälkeen
Itämereen. Oli pohjoisen retkemme ensimmäinen kuohuviinin paikka!
Otimme
tuuliennusteen Itämeren eteläosaan. Luvassa oli yöksi ja aamuksi
koillistuulta, iltapäivällä kaakosta ja etelästä. Päätimme
näin ollen jäädä yöksi Holtenaun sulun ulkopuolella olevaan
marinaan ja jatkaa sieltä aamulla eteenpäin kevyissä
myötätuulissa.
Koko
satama oli täynnä vanhoja purjelaivoja, sillä ensi viikolla on
Kielin purjehdusviikko. Purjelaivat lähtivät marinasta aamulla
samoihin aikoihin kuin mekin Kielin lahdelle päivän kisaan, josta
tuskin tuli mitään lähes tuulettomassa kelissä. Me sen sijaan
poikkesimme ensin tankkaamaan ja käänsimme sitten keulan kohti
Suomea.
Saavuimme
yöllä Bornholmin ja Ruotsin mantereen väliseen salmeen. Tuulta ei
ole ollut nimeksikään, sumua ja sadetta on sen sijaan riittänyt.
Olemme moottoroineet koko matkan, mutta huomisen sääennuste
näyttäisi siltä, että pääsemme ehkä purjehtimaankin, ainakin
hetkeksi.
Ollessamme
vielä Kielin lahdella, jouduimme kiertämään poijuilla merkityn
alueen, koska karttamme varoitti siellä mahdollisesti olevista
miinoista!!! Matkalla on ollut myös uusia, vanhoista kartoistamme
puuttuvia keltaisin poijuin merkittyjä alueita. Putkilinjat on
merkitty keltaisilla poijuilla joissa on risti, ja niitäkin olemme
nähneet, mutta entäpä keltainen poiju, jossa on punainen raita tai
vain rykelmä keltaisia poijuja. Jossakin lienee keltaisten poijujen
tehdas, ja kun varasto täyttyy, heitellään poijuja mereen, jotta
saadaan tilaa uusille. Mieluummin kuitenkin poijuja kuin pommeja!
14. toukokuuta 2013
Kohti
Kielin kanavaa
53°
25,056' N, 4° 53,263' E
Cherbourg
osoittautui miellyttäväksi kaupungiksi, jossa olisi ollut paljonkin
nähtävää. Tyydyimme ajan puutteen vuoksi tutustumaan kuitenkin
vain sen vanhaan kauniiseen keskustaan, joka Vigon tapaan sijaitsi
aivan marinan vieressä.
Kierrellessämme
keskustan katuja osuimme pienelle torille, jonka myyntipöydät
ranskalaiseen tapaan notkuivat erilaisia herkkuja. Aikomuksemme oli
nauttia lauantai-illallinen ravintolassa, mutta päädyimmekin
ostamaan ruokatarpeet torilta: viininlehtikääryleitä,
aurinkokuivattuja tomaatteja yrttiöljyssä, katkarapuja, chamusoja,
kevätkääryleitä, juustoja, ja tietysti tuoretta patonkia.
Herkullista!
Englannin
merivartiosto antoi kesken matkan kovan tuulen varoituksen. Katsoimme
tämän takia valmiiksi mahdolliset suojasatamat, joihin voisi mennä
kaikilla keleillä ja vuorovesillä. Onneksi niitä ei tällä kertaa
tarvittu, vaan tuuli hiipui hiljalleen moottorointilukemiin. Ranskan
tullin laiva lähestyi meitä jälleen, mutta tyytyi nyt vain
radiokeskusteluun, jolla varmisti, että olemme sama vene, jonka
kollegat olivat jo kertaalleen tarkastaneet. Hollannin puolella
merivartioston helikopteri haastatteli meitä radioitse. Muita
mainittavia tapahtumia ei matkalla juuri ollutkaan.
Paitsi
että suureksi harmiksemme keulavantin yläpää irtosi. Onneksi
huomasimme sen heti ja saimme maston tuetuksi ja purjeen pois.
Päätimme jatkaa vain isolla ja kutterifokalla Kielin kanavaan
saakka ja korjata nostimen siellä. Pienistä purjeista johtuen
menetämme puoli vuorokautta, mutta Calaisiin poikkeaminen
keulavantin korjaamiseksi olisi vienyt huomattavasti kauemmin.
Kuljimme
lähes koko matkan liikennejakoalueen ja rannan välistä sisempää
liikennealuetta pitkin. Laivat käyttävät aina liikennejakoaluetta,
joten reittimme oli suhteellisen rauhallinen. Vain Dover Straitissä
jouduimme käyttämään liikennejakoalueen laitaa, mutta mahduimme
kohtuullisen hyvin muiden alusten sekaan.
Olemme
nyt viimeisellä legillä ennen Elbeä, jonne saapunemme huomenna
illansuussa. Aikomuksemme on mennä suoraan sulkuun heti
aamuhämärissä ja Kielin kanavaan saavuttuamme ensimmäiseen
marinaan korjaamaan keulavantin. Ja sitten kohti Itämerta ja Suomea!
lauantai 11. toukokuuta 2013
10. toukokuuta 2013
Cherbourg, 49° 38,853' N, 1°
37,208' W
Pääsimme
vihdoin 4.5. tankkaamaan ja liikkeelle. Ensi töiksemme nostimme ison
purjeen paikalleen ja sitten kääsimme keulan kohti Biskajaa. Tuuli
oli ennusteiden mukainen eli sitä ei ollut juuri lainkaan. Onneksi
näin, sillä Pekka joutui kiipeämään mastoon kiinnittämään
saalingin päästä irtoamassa olleen saksisokan.
Moottoroimme
varsin lähellä rantaa ja ohitimme pahamaineisen Cabo Finisterren
tyynessä. Tuuli alkoi kuitenkin pikku hiljaa nousta, mutta niin
myötäisenä, että saatoimme käyttää ainoastaan genoaa. Tästä
huolimatta saimme vihdoinkin hyvän vuorokausimatkan, 155 mailia.
Lähestyessämme Ushantia tuuli oli noussut jo 25 solmuun, ja
nopeutemme oli mukavat seitsemän solmua.
Ranskan tullin vartioalus
kutsui meitä VHF:llä ja teki normaalit kysymykset. Oletimme asian olevan
kunnossa, mutta he ilmoittivatkin lähettävänsä tarkastusryhmän veneeseemme. Me
jatkoimme kahden metrin murtuvassa aallokossa noin seitsemän solmun nopeudella
entiseen suuntaamme, kun tarkastusryhmä, yksi nainen ja neljä miestä, saapui kumiveneellä suojanpuolen
kylkeemme. Kuljettaja hallitsi veneensä erinomaisesti, ja tarkastusryhmä nousi
Saremaan. Runsas puolituntinen kului mukavasti jutustellessa ja joitakin
dokumentteja tarkastaessa. Ennen lähtöään he tekivät vielä pikatarkastuksen
veneen sisätiloissa. Katsellessamme viranomaisten akrobatiaa vaativaa
siirtymistä aluksesta toiseen, totesimme ettei merellä toimiva
tulliviranomainen saa olla vanha, lihava eikä missään nimessä liikkeissään kömpelö.
Etenimme reipasta vauhtia, kun yllättäen Guernseyn Coast Guard antoi varoituksen odottamattomasta matalapaineen syvenemisestä ja voimakkaista tuulista, Force 8, puuskat 45 solmua. Ratkaisu oli helppo. Olimme jo ennen Vigosta lähtöä katsoneet valmiiksi joukon suojaisia satamia, joista valitsimme Cherbourgin, koska se oli sopivan lähellä ja marinaan voi saapua kaikilla keleillä ja vuorovesillä, ja marina antaa erinomaisen suojan kaikilla tuulilla. Viimeisen kymmenen mailin matkalla oli neljän solmun vastavirta, mikä hieman hidasti etenemistämme. Saavuimme vierasvenelaituriin aamulla pimeässä vähän ennen viittä.
Olemme odotusaikana tehneet huoltotöitä ja tutustuneet kaupunkiin. Sateenvarjo on vielä ostamatta, mutta joitakin kaipaamiamme tarvikkeita olemme täältä löytäneet. Säätietojen mukaan tuuli on jo laskenut pohjoisempana, mutta merenkäynti on vielä reipasta. Huomenna lauantaina näyttäisi olevan oikea aika lähteä. Aamulla kauppareissu ja kaupunkikierros, sitten tankit täyteen ja menoksi!
perjantai 10. toukokuuta 2013
4. toukokuuta 2013
Lähdössä Vigosta
Huollot on tehty ja kaikki
toimimattomat laitteet korjattu. Tuulimittarin anturi ja genaakkerin nostimen
pylpyrä maston huipussa vaihdettiin uusiin eilisaamun tyvenessä. Pitkästä aikaa
saamme nyt tuulen suunnan, myös istumalaatikkoon, mikä helpottaa varsinkin
yöpurjehdusta. Samalla mastokäynnillä tuotiin alas myös ison nostin ja
todettiin, ettei se ollutkaan katkennut vaan sakkeli oli jostain mystisestä
syystä auennut!
Meillä on ollut runsaasti
aikaa tutustua Vigon vanhaan keskustaan, jossa on paljon kauniita vanhoja
rakennuksia, joista valitettavan moni on rapistumassa. Keskustassa näyttää
olevan kovin vähän asukkaita, ja ilmapiiriä voisi kuvata lähinnä miellyttävän
uneliaaksi.
Xunta de Galician
hallintorakennus on aivan vieressämme, joten vappuaaton palopuheet kuuluivat
hyvin veneeseemme. Tänään hallintorakennuksen edessä oli mielenosoitus
espanjalaisten pankkien harrastamaa rosvousta vastaan, johon osaltamme
osallistuimme.
Teimme eilen ruokaostokset,
joten käytämme ylimääräisen aurinkoisen päivämme vaeltelemalla vanhankaupungin
kujilla, syömällä meren antimia ja nauttimalla joutilaisuudesta.
Vastoin tietoamme
tapas-kulttuuri ei ole yksin Andalucian erikoisuus. Täällä paikalliskapakoissa
tarjotaan aina tapaksia: pizzaa, tortillaa, pieniä leipiä, paikallisia juustoja
ym. Olemme lounastaneet muutaman kerran täkäläiseen tapaan tilaamalla
neljä-viisi tapasta, kuten mustekalaa, simpukoita, katkarapuja ja paprikoita.
Tilatut tapakset ovat suunnilleen puolen annoksen kokoisia, joten neljä tapasta
riittää hyvin ateriaksi kahdelle. Erinomainen tapa täyttää vatsa meren
herkuilla!
Marinan mies kävi äsken eli
klo 15.30 kysymässä, tulemmeko ottamaan polttoainetta. Kerroimme lähtevämme
vasta huomisaamuna. Hetken kuluttua on alavesi, ja olisimme osuneet juuri
sopivasti vastavirtaan. Sen sijaan että moottoroisimme nyt vasten virtaa,
nautimme viimeisenä Vigon iltanamme joutenolosta, jota tuskin on odotettavissa
seuraavan kolmen viikon aikana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)