Kokoontuminen Svir-joen (Syvärin) suistoon onnistui hienosti, sillä tuulta
oli lopulta riittävästi myös varsinaisille purjeveneille, joiden joukkoon
emme valitettavasti voi laskea Saremaa. Virta joessa oli varsin
kohtuullinen Nevaan verrattuna, ja etenimmekin melko mukavaa vauhtia.
Ankkuroimme paikkaan 60° 44,385' N, 33° 35,531' E odottamaan nostosillan
avaamista.
Sillan avaaminen tuntuu olevan niin harvinaista, että se keräsi paljon
katsojia, ja siltahenkilökuntaakin laskimme olevan paikalla ainakin
kahdeksan. Sillan jälkeen joen varrella oli siellä täällä kyliä, joiden
suomenkielisiä nimiä etsimme Sampolta saamastamme Akateemisen Karjala-
seuran vuonna 1934 toimittamasta kartasta, josta meillä on ollut sekä iloa
että hyötyä.
Saavuimme ensimmäiseen sulkuun keskellä yöllä. Informaatiota ei juuri
jaettu eikä organisointikaan ollut kovin tehokasta, mutta siitä huolimatta
kaikki veneet näyttivät selviytyneen sulusta kolhuitta. Sulussa on
vedenmukana nousevia pollareita niin harvassa, että vene voi käyttää vain yhtä,
ja tiedämme nyt, että siihen on kiinnityttävä kahdella erillisellä
köydellä. Olimme ensimmäisessä sulussa kiinni vain köysilenkillä, joka
pääsi luistamaan. Seinästä työntämällä ja moottorilla auttamalla saimme
veneemme kuitenkin pysymään paikallaan.
Ankkuroimme muutamaksi tunniksi joen levennykseen paikkaan 60° 54,366' N,
33° 49,360' E. Matka jatkui tuiki tarpeellisen levon jälkeen lähes
asumattomia maisemia ihaillen seuraavalle sillalle, jonka avautumista odotimme taas ankkurissa.
Seuraavaan sulkuun saavuimme kirkkaassa päivänvalossa ja koska kokemusta
oli jo kertynyt, se meni kuin vanhalla rutiinilla. Sulun jälkeen
asumatonta jokea tuntui aina vain riittävän, mutta vihdoin saavuimme
kylään ja kiinnityimme korjaustelakan uivan telakan kylkeen. Lähtö
tapahtui seuraavana päivänä juhlallisesti purjein, jotta paikallisyleisö
sai kuvattavaa. Tuulta jatkui jonkin matkaa Onega-järvellekin, mutta
viimeiset tunnit ajelimme jälleen koneella.
36° 01,716' E. Sytytimme illalla rannalle ajopuista nuotion ja pidimme
kunnon grillijuhlat. Hyttysiä oli enemmän kuin tarpeeksi, mutta eipä tuo
suuremmin haitannut, ja lähtö oli onneksi vasta iltapäivän puolella.
Silloin siirryimme Bolshoy Golets -saaren rantaan noin viiden mailin
päähän tunniksi ankkuriin ja käväisimme saarella saappaat jalassa
käärmevaaran takia. Matka jatkuu nyt täysin tyynessä Petrozavodskiin
(Petroskoi), missä pitäisi olla matkan ilmeisesti ainut marina. Siellä
pääsemme toivottavasti kauppaan ja voimme täyttää pitkästä aikaa tankit.
Matka on ollut tähän mennessä tehokasta etenemistä, mikä rasittaa turhan
paljon pientä miehistöämme. Ollessamme liikkeellä ei juuri pääse
nukkumaan, joten pysähdykset on käytettävä lepoon turismin sijasta. Sää on
onneksi suosinut eikä remontoitavaa ole ollut juuri nimeksikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti