Kohti Novaja Zemljaa
Jouduimme lähtemään ankkurilahdesta pakoon sisään ajelehtivia jäitä, sillä
tuuli oli noussut suoraan sisääntuloaukon suunnasta. Anne Margareta
ainoana karttojen omistajana johti letkaa sumun ja kapeikkojen läpi
yhdessä valitsemaamme ankkuripaikkaan noin 70 mailin päähän. Tuuli oli
lounaasta, ja siksi päätimme ankkuroida suojan puolen ankkuripaikkaan.
Paras ankkuripaikka jäätikön pohjoispuolella oli jäätikköön nähden hiukan
tuulen alapuolella, mutta valitettavasti ajojäiden täyttämä. Ankkuroimme
22. päivä aamuyöllä jäätikön eteläreunaan paikkaan 80° 32,042' N, 54°
16,902' E.
Tuuli oli melko reipas, mutta ankkurin pito hyvä. Seuraavana päivänä Anne
Margareta ja Lady Dana jatkoivat matkaa, me sen sijaa päätimme jäädä
ankkuriin vielä yhdeksi yöksi. Tuuli kääntyi yön aikana sen verran, että
se alkoi tuoda jäitä ankkuripaikkaamme. Niinpä nostimme aamulla ankkurin
ja suuntasimme keulan kohti Novaja Zemljaa. Sumu haittasi hiukan jäiden
näkemistä, mutta tuuli piti nopeutemme hyvänä. Ylitimme 23. päivä klo17.13
80° latitudin longitudilla 55° 51,269' E ja olimme jälleen kartalla, tosin
vain eletronisella.
Webastomme, ensin uudempi ja heti perään vanhempi, ryhtyivät nyt
temppuilemaan. Ne pysähtyivät ensin harvakseltaan ja sammuivat vihdoin
kokonaan. Syyksi paljastui pitkällisen etsinnän jälkeen tukkeutuneet
imuputket. Molemmat ottavat polttoaineen samasta styyrpuurin tankista,
joten todennäköisin syy on venäläinen polttoaine. Nyt toiselle webastolle
on tehty putkitus niin, että se ottaa polttoaineen jerrykannusta, jossa
oleva polttoaine on Suomesta tai Portugalista. Sisälämpötila ehti remontin
aikana laskea 10 asteeseen, mutta nyt on onneksi taas lämmintä.
Monilla veneillä on ollut pohjoisessa tutkaongelma. Raymarinen tutka ei
toimi yli 80° N, koska sen näyttö perustuu C-mapin karttoja käyttävään
plotteriin, eivätkä kartat ylety tätä pohjoisemmaksi. Meidän
vanhanaikainen Furunomme toimii moitteetta, samoin kuin niiden veneiden
tutkat, jotka ovat riippumattomia muista systeemeistä.
Tätä kirjoitettaessa olemme 144 mailin päässä seuraavasta kohteestamme,
Lost Polar Stationista, joka sijaitsee Novaja Zemljan luoteisreunassa.
Sieltä meidän pitäisi saada polttoainetta ja seuraavaan lahteen
ankkuroituneesta laivasta viimeinkin paperikarttamme, jotka eivät
saapuneetkaan Frans Joosefin maalle. Jäämme Novaja Zemljalle pidemmäksi
aikaa seuraamaan Karanmeren jäätilanteen kehittymistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti