Ankkurissa
80° 19,090' N, 52° 51,887' E
Loppumatkan Frans Joosefin maalle tuuli pysyi lännessä käväisten välillä
jopa etelässä. Heinäkuun 14. ohitimme neljä troolaria. Neljä mailia
viimeisen troolarin jälkeen potkuriimme tarttui jotakin. Vene tärisi
rajusti, ja moottori jaksoi vetää eteenpäin vaikeasti. Pakkia emme
uskaltaneet edes koittaa. Jatkoimme siis purjein reittipisteeseemme, jonne
saavuimme 16.7. kahdeksan maissa illalla pienessä myräkässä kesän
ensimmäisten lumihiutaleiden putoillessa taivaalta.
Moottoroimme ankkurilahden eteläiseen reunaan hitaasti, koska olimme
huolissamme potkurissamme olevasta vieraasta tavarasta. Onneksi ankkuri
piti heti, koska osoittautui, että pakilla potkurimme ei toiminut juuri
lainkaan. Heräsimme seuraavana aamuna kirkkaaseen auringonpaisteeseen ja
siirryimme ankkuriin lahden pohjoiseen reunaan hylätyn tutkimusaseman
eteen. Kiersimme koko aseman alueen, muistomerkit, haudat, verstaat ym.
Oppaanamme toimi nuori puistonvartija, jolla oli olalla 308 jääkarhuvaaran takia.
Asemasta on tarkoitus tehdä museo, ja aluetta oli jo alettu siivota sinne
vuosien saatossa kertyneistä rojuista. Lentokonehangaarikin oli vielä
jäljellä, mutta katon puutteen vuoksi sisällä oli nelisen metriä lunta.
Vanha verstas vanhoine generaattoreineen, sorveineen ja työkaluineen oli
vielä restauroitavissa. Kierroksen päätteeksi pääsimme kylpemään, sillä
oppaamme oli lämmittänyt asuntonsa päädyssä olevan saunan meitä varten.
Kiuas oli kertalämmitteinen, ja sen päällä oli lämminvesisäiliö. Ovi piti
sulkea ennen kuin lauteen voi laittaa oven eteen. Makoisat löylyt
mahtavissa maisemissa!
Aamulla pyrimme ratkaisemaan potkuriongelmamme. Puolalaisella Lady Danalla
oli sukelluslaitteet ja kuivapuku, ja Daniel, Peter I:n kapteeni,
ilmoittautui vapaaehtoiseksi sukeltamaan 0-asteiseen veteen. Liian pieni
kuivapuku puettiin Danielille useamman miehen porukalla, ja raot
teipattiin umpeen ilmastointiteipillä. Danielille annettiin vielä terävin
puukkomme käteen ja sitten mereen. Noin 10 sekunnin kuluttua Daniel nousi
ylös mukanaan suursäkki, tai oikeastaan sen jäänteet, ja Sareman potkuri
oli jälleen toimintakunnossa.
Potkurin putsauksen aikana tuuli oli yllättäen noussut, tietysti kohti
rantaa, ja ankkurimme päätti ryhtyä rekaanaan. Syntyi varsinainen
hässäkkä, kun kaikki kolme perässämme ollutta jollaa lähtivät yhtä aikaa
liikkeelle. Me laitoimme nopeasti koneen käyntiin, nostimme ankkurin, ja
ajoimme salmen yli vastapäisen saaren suojan puolelle, laitoimme paikat
kuntoon ja olimme valmiina seuraavalle legille.
Samaan aikaan ydinkäyttöinen turistijäänsärkijä ankkuroitui aseman
edustalle. Kukaan ei tullut maihin, eikä ketään näkynyt kannella.
Jäänsärkijä viipyi paikalla noin tunnin verran. Kuulimme myöhemmin, että
pohjoisnaparetki jäänsärkijällä maksaa noin 35.000 €.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti