05° 45,778' S, 35° 12,288' W
Teimme lähtöselvityksen Fortalezassa 16. päivä, vaikka lähdimmekin vasta 18. päivä aamulla anivarhain, jolloin tuuli ei ollut vielä noussut. Viereisen englantilaisveneen brasilialainen kippari neuvoi meitä menemään niin lähelle rantaa kuin mahdollista, vaikka siellä onkin kiviä ja syvyys paikoin vain muutaman metrin. Yritimmekin sitä, mutta kun tuuli nousi taas yli 35 solmuun vastaista ja nosti varsin pahan aallokon, katsoimme paremmaksi siirtyä ulommas merelle. Kolme päivää lähtömme jälkeen puolilta öin totesimme, että merivesi ei enää kierrä. Pikainen diagnoosi oli, että merivesipumpun impelleri on jälleen rikki. Nyt siitä puuttui seitsemän kumisiipeä, eivätkä jäljellä olevat enää jaksaneet kierrättää vettä. Impelleri (MC97 COMPOUND, LONG LIFE) oli asennettu 31.10. 2011! Toista impelleriä ei meillä enää ollut, mutta vanha, vielä toimiva vesipumppu toi ensiavun. Päätimme poiketa ensimmäiseen satamaan eli ”joulukaupunki” Nataliin hankkimaan lisää Johnson pumpun varaosia.
Karttoihimme merkityt öljyn- ja kaasunporausalueet olivat laajentuneet kahdessa vuodessa paljon, ja katsoimme parhaaksi kiertää ne meren puolelta. Emme havainneet merkittävää eroa virtauksissa lähellä rantaa tai ulompana, mutta aallokko oli syvemmässä vedessä loivempaa ja pääsimme näin etenemään hiukan paremmin. Kalastusaluksia oli ulompana myös harvemmassa. Fortalezan jälkeen etenemisemme hidastui kuitenkin entisestään. Lokikirjassa lukee “Ei senttiäkään ilmaiseksi”. Virtauskarttojen mukaan Guyanan-virta onkin voimakkain juuri Brasilian koilliskulmassa. Vasta muutama kymmenen mailia ennen Natalia saimme suotuisamman tuulen, ja kulku alkoi muistuttaa purjehdusta jopa niin, että välttääksemme saapumasta pimeässä outoon satamaan jouduimme jopa hidastamaan vauhtia. Kova röykytys ja aallokko olivat nostaneet ankkurimme vesivantin väärälle puolelle, mutta saimme sen aamuhämärissä ennen ankkuriin menoa auki ja ankkurivinssinkin toimimaan. Jatkuva suolavesikylpy näyttää hapettavan ulkokäyttöön tehdyt kansikytkimet.
Saavuimme virtauksia ajatellen edelleen liian aikaisin Natalin aallonmurtajien aukolle, mutta Perkinsin avulla tulimme melkoisessa vastavirrassa Iate Clube Natalin eli paikallisen pursiseuran ankkuripaikalle. Ankkuroimme aivan väylän reunaan ja saimme ankkuriin heti hyvän pidon. Hetken kuluttua tuli pursiseurasta pari miestä ilmoittamaan, että olemme liian lähellä väylää. Portugalinkielisen keskustelumme päätteeksi hekin tulivat siihen tulokseen, että olemme selvästi vihreiden merkkien mukaan väylän ulkopuolella. Vierestämme lähti aamupäivän aikana kaksikin venettä, ja ajattelimme siirtyä niiltä vapautuneeseen paikkaan, jossa joen virtauskin olisi vähäisempää. Mutta Perkins oli jostain syystä toista mieltä, eikä suostunut käynnistymään. Avasin suodattimet, jotka olivat taas tukossa. Viimeiset (toivottavasti!) tankkeihin jääneet roskat olivat lähteneet liikkeelle. Suodattimien vaihdon jälkeen emme ole vieläkään saaneet polttoainejärjestelmää ilmatuksi. Ilmaus on aina tuottanut hankaluuksia, mutta ei koskaan näin paljon. Generaattori onneksi toimii hyvin.
Kirjoittauduimme sisään eilen, kipparin syntymäpäivänä. Kuohuviiniaamiaisen jälkeen otimme taksin ja lähdimme etsimään pumpun impelleriä ja käymään kaupassa. Siitä tulikin mielenkiintoinen runsaan viiden tunnin kiertoajelu. Kävimme ensin venetarvikeliikkeessä, mutta turhaan. Matka jatkui pienille vanhan keskustan kaduille, jossa on satoja pikku verstaita. Saavuimme pumppuverstaiden kujalle, jossa taksikuski huhuili ikkunasta joka verstaan kohdalla ja kyseli impelleriä. Saimme neuvon mennä vesijettikorjaamoon. Sieltä löytyi pykälää liian iso impelleri, josta saisi sopivan lyhentämällä. Ostimme sen (20€), mutta jatkoimme kuitenkin vielä etsintää. Vihdoin löytyi verstas, josta mies lähti puolestamme hakemaan oikeaa varaosaa. Kävimme sillä aikaa kaupassa kaupungin toisella puolella. Taksikuski ajoi mennen tullen eri reittiä ja toimi kaupunkioppaana, portugaliksi tietysti. Palasimme pumppuverstaan kautta ja jippii, uusi impelleri ja tiivisteet olivat löytyneet!
Meille on vihdoin selvinnyt, että emme ehdi missään tapauksessa tammikuussa yli Atlantin. Olemme jo nyt pahasti jäljessä aikataulusta, ja tekniikka ryppyilee edelleen. Emme näe mitään järkeä siinä, että purjehtisimme hampaat irvessä Brasilian rannikkoa alas ilman pysähdyksiä ja jatkaisimme sitten Atlantin yli Etelä-Afrikkaan, missä emme myöskään ehtisi viipyä kuin hetken ennen kuin meidän pitäisi jo olla matkalla Australiaan. Tässä tilanteessa ainoa järkevä vaihtoehto on jäädä Etelä-Amerikkaan pidemmäksi aikaa. Ratkaisu on helpottava, sillä se poistaa paniikinomaisen aikataulun ja antaa meille mahdollisuuden jatkaa veneen kunnostamista samalla kun tutustumme Brasiliaan, Uruguaihin ja Argentiinaan.
Merivesipumpusta:
Alkuperäinen pykälää isompi pumppu oli käytössä 1998 lähtien, ja siihen vaihdettiin laakerit kerran (2006). Impellerejä on käytetty arviolta 5 kpl ja maileja on kertynyt noin 40.000.
Johnson Pump F5B (uusi) asennettiin 7.8.2010 Demarcation Bayssä Alaskassa juuri ennen Kanadan rajaa. Alkuperäinen impelleri oli toiminut noin 12.000 mailia, vaikka eihän kone koko aikaa ole käynyt ,ja jouduttiin vaihtamaan uuteen 31.10.2011. Uusi impelleri (MC97 COMPOUND, LONG LIFE) lopetti toimintansa 19.11.2011. Tästä ajasta olimme kaksi viikkoa Fortalezassa, joten impellerin elinikä oli kaikkiaan 5 vrk ja 380 mailia. Olemme tosin kuulleet jopa 50 tunnin kestosta. Ruotsalaiset ovat kertoman mukaan vaihtaneet (ympäristösyistä?) kumilaadun lyijyttömäksi. Mutta jos joudumme asentamaan uuden impellerin kerran kuukaudessa, se vasta rasittaakin ympäristöä (puhumattakaan kipparista). Olipa syy mikä hyvänsä, tuote on ala-arvoinen!
Legin tietoja:
Fortalezasta Nataliin on noin 230 mailia eli noin 2 vrk.
GPS-trippiin kertyi 461 mailia, ja aikaa kului 5 vrk 50 min.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti