Lähdimme Itaparicasta lähes viikko sitten. Tulimme ensin pari päivää vastaisessa, sitten muutama päivä sivutuulessa, ja nyt on moottoroitu kolme päivää täysin tyynessä. Pääsimme kuitenkin kokeilemaan korjattuja purjeitamme ja uskomme, että ne kestävät loppureissumme nyt, kun aurinkosuojatkin on uusittu.
Olemme juuri ohittamassa Cabo Frioa, joka on nimensä mukaisesti kylmä. Falklandinvirta tuo sinne Etelänapamantereelta kylmää vettä, joka nousee täällä pintaan. Virta tuo mukanaan myös paljon syötävää, minkä voi päätellä sadoista alueella olevista kalapaateista. Mekin olemme tapamme mukaan kalastaneet koko matkan, mutta harmittavan huonolla menestyksellä. Ensimmäinen viehe menetettiin toisena päivänä, toinen viehe meni kolmantena päivänä. Kolmannella vieheellä saimme neljäntenä päivänä pienen makrillin sukuisen kalan, jonka maustoimme suolalla ja mustapippurilla, paistoimme voissa valkosipulin kera ja ripottelimme päälle runsaasti tuoretta korianteria. Maukasta!
Olemme nähneet delfiinejä lähes päivittäin. Yhden parven pystyimme tunnistamaan atlantintäplädelfiineiksi, mutta muut jäivät arvailujen varaan. Eilen vieressämme uiskenteli pieni valas viihdyttäen meitä lähes tunnin ajan, mutta jälleen meillä oli tunnistusvaikeuksia. Nuori sillivalasko?
Suunnittelimme reittimme niin, että välttäisimme karttoihin merkityt öljykentät. Kolme vuotta sitten päivitetyt tiedot ovat kuitenkin auttamatta vanhentuneita. Öljyä porataan nyt aivan uusilla alueilla, jopa 1500 metrin syvyydestä. Pahimmillaan on yhtaikaa ollut näkyvissä 11 öljynporaukseen liittyvää laitetta. Öljynporauksen ohella kalastusaluksia on kaikkialla. Koska kalastusalukset ovat usein puisia, ne eivät näy tutkassa. Useimmat näyttävät jonkinlaista valoa, mutta eipä taskulamppu kauas kanna. Pyydyslipuissa on aniharvoin valo, eikä koskaan tutkaheijastinta. Öljynporauslautat onneksi näkyvät tutkassa, ja niissä on taatusti riittävästi valoja. Joukossa kulkee monenmoisia laivoja. Matkustaja-aluksia olemme nähneet joka yö, toisinaan montakin. Rahtialuksia on joka lähtöön, eikä mitään varsinaisia laivareittejä ole. Eilen näimme nosturilaivan kuljettamassa tuulivoimaloiden siipiä ja toissapäivänä ponttoonilla oli lastina vesiturbiini. Tarkkana siis pitää olla, eikä tutkaan voi luottaa. Yöt alkavat kylmetä, ja pitkillä housuilla ja purjehdusasuilla on taas pitkästä aikaa käyttöä, vaikka päivällä shortseissakin hikoilee. Enää runsas vuorokausi Rio de Janeiroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti