22° 55,108' S, 43°10,212' W
Saavuimme Rio de Janeiron lahdelle Charitasin pursiseuran edustalle lauantaina ja laskimme ankkurin 22° 55,863’ S, 43° 06,421’ W. Kävimme jollalla ihmettelemässä viereisen kalasataman aallonmurtajia. Sinisiä 30 litran jerrykannuja ja yhteen paketoituja 1,5 litran vesipulloja oli ankkuroitu peräkkäisiin riveihin aallonmurtajaksi. Näyttää toimivan hyvin ja on taatusti halvempi kuin kivestä tehty. Maanantaina siirryimme Marina da Gloriaan eli lähemmäs keskustaa ja virastoja voidaksemme hoitaa helpommin tuloselvityksen Rioon ja uloskirjoittautumisen Brasiliasta. Olimme Marina da Gloriassa puolen tunnin moottoroinnin jälkeen aikaisin maanantaiaamuna. Marinan sisäänajo on aivan lentokentän kiitoradan vieressä. Tulimme kiitoradan kohdalle juuri kun lentokone oli laskeutumassa, ja näytti aivan siltä kuin lentokone olisi hiponut mastojamme. Säikähdys oli melkoinen, mutta mastot jäivät onneksi pystyyn.
Tuloselvityksen tekemiseen meni käytännössä koko päivä. Olimme jo oppineet, että ihmiset jakavat kaikkialla auliisti neuvojaan, mutta ohjaavat harmittavan usein väärään paikkaan. Tiukasti omaa kartanlukuamme noudattaen selvisimme tuloselvityksen tekemisestä vain muutamalla harharetkellä. Kuten arvelimmekin, lähtöselvitys pitää tehdä erikseen eli ylihuomenna on edessä sama kierros, mutta nyt tiedämme tarkalleen, missä virastot sijaitsevat.
Olimme veneellä toipumassa päivän rasituksista, kun samassa laiturissa olevan veneen kippari José tuli tervehtimään. Hän kertoi olevansa riolainen kirurgi, jolla ei seuraavana päivänä eli tiistaina ollut yhtään leikkausta. Hän ilmoitti viettävänsä mielellään vapaapäivänsä esittelemällä meille kotikaupunkiaan. Otimme tietysti tarjouksen ilolla vastaan. Tiistaiaamuna José ilmestyi marinaan autoineen ja lähdimme matkaan. José osoittautui aivan uskomattoman tietorikkaaksi oppaaksi, joka tutustutti meidät niin kaupungin historiaan, arkkitehtuuriin ja maantietoon kuin sen nykypäivään ja kehitysnäkymiinkin.
Aloitimme kierroksemme Corcovadon huipulta, josta oli helppo hahmottaa lähes koko kaupunki. Päivän aikana tutustuimme Copacabanaan, Ipanemaan, Lebloniin jne, joista kaikista Josélla oli lukemattomia mielenkiintoisia tarinoita kerrottavana. Paluumatkalla marinaan kävimme vielä katsomassa ainoaa paikkaa, jossa Carioca-joki on vielä näkyvissä pienellä, suojaisella aukiolla. Aukiota reunustaa kolme kaunista vanhaa rakennusta. Pääsimme käymään yhden rakennuksen sisäpihalla, jossa avautui uskomaton näky, luonnontilassa olevaa sademetsää aivan kaupungin sydämessä.
Talossa asuva poika toimi ansiokkaana oppaanamme ja kertoi talon historiasta. Talossa on toiminut kaupungin ensimmäinen apteekki, mistä juontaa aukion nimi Largo do Boticario. Metsään johtavalla penkillä oli istunut mm. Portugalin kuningas Dom Pedro II ja nyt myös ”Dom Pedro da Finlandia”.
Josén ansiosta saimme päivässä Rio de Janeirosta enemmän tietoa kuin olisimme omin nokkinemme pystyneet keräämään kuukaudessa. Illalla, auringon jo laskettua, moottoroimme vielä Josén veneellä Sokeritopan juurelle, minne ankkuroimme nauttimaan cataplana-illallista Josén tyttären Clarissan ja tyttöystävän Flavian mukavassa seurassa. Kerrassaan unohtumaton päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti