10. toukokuuta 2013

Cherbourg, 49° 38,853' N, 1° 37,208' W

Pääsimme vihdoin 4.5. tankkaamaan ja liikkeelle. Ensi töiksemme nostimme ison purjeen paikalleen ja sitten kääsimme keulan kohti Biskajaa. Tuuli oli ennusteiden mukainen eli sitä ei ollut juuri lainkaan. Onneksi näin, sillä Pekka joutui kiipeämään mastoon kiinnittämään saalingin päästä irtoamassa olleen saksisokan.

Moottoroimme varsin lähellä rantaa ja ohitimme pahamaineisen Cabo Finisterren tyynessä. Tuuli alkoi kuitenkin pikku hiljaa nousta, mutta niin myötäisenä, että saatoimme käyttää ainoastaan genoaa. Tästä huolimatta saimme vihdoinkin hyvän vuorokausimatkan, 155 mailia. Lähestyessämme Ushantia tuuli oli noussut jo 25 solmuun, ja nopeutemme oli mukavat seitsemän solmua.

Ranskan tullin vartioalus kutsui meitä VHF:llä ja teki normaalit kysymykset. Oletimme asian olevan kunnossa, mutta he ilmoittivatkin lähettävänsä tarkastusryhmän veneeseemme. Me jatkoimme kahden metrin murtuvassa aallokossa noin seitsemän solmun nopeudella entiseen suuntaamme, kun tarkastusryhmä, yksi nainen ja neljä  miestä, saapui kumiveneellä suojanpuolen kylkeemme. Kuljettaja hallitsi veneensä erinomaisesti, ja tarkastusryhmä nousi Saremaan. Runsas puolituntinen kului mukavasti jutustellessa ja joitakin dokumentteja tarkastaessa. Ennen lähtöään he tekivät vielä pikatarkastuksen veneen sisätiloissa. Katsellessamme viranomaisten akrobatiaa vaativaa siirtymistä aluksesta toiseen, totesimme ettei merellä toimiva tulliviranomainen saa olla vanha, lihava eikä missään nimessä liikkeissään kömpelö.

Seuraavana aamuna olimme ylittäneet Biskajan ja saavuimme Englannin Kanaalin alkuun, Ushantin vesille. Täällä saimme vieraaksemme haarapääskyn muuttomatkalla Egyptistä pohjoiseen. Kylmä ja kovatuulinen matka oli kuluttanut sen voimia, ja salonkimme tarjosi lämpimän lepopaikan aina Guernseyn tienoille saakka. Edellisenä päivänä veneessä kävi useamman pääskyn ryhmä lepäämässä, mutta ne tyytyivät kansitiloihin.

Etenimme reipasta vauhtia, kun yllättäen Guernseyn Coast Guard antoi varoituksen odottamattomasta matalapaineen syvenemisestä ja voimakkaista tuulista, Force 8, puuskat 45 solmua. Ratkaisu oli helppo. Olimme jo ennen Vigosta lähtöä katsoneet valmiiksi joukon suojaisia satamia, joista valitsimme Cherbourgin, koska se oli sopivan lähellä ja marinaan voi saapua kaikilla keleillä ja vuorovesillä, ja marina antaa erinomaisen suojan kaikilla tuulilla. Viimeisen kymmenen mailin matkalla oli neljän solmun vastavirta, mikä hieman hidasti etenemistämme. Saavuimme vierasvenelaituriin aamulla pimeässä vähän ennen viittä.

Olemme odotusaikana tehneet huoltotöitä ja tutustuneet kaupunkiin. Sateenvarjo on vielä ostamatta, mutta joitakin kaipaamiamme tarvikkeita olemme täältä löytäneet. Säätietojen mukaan tuuli on jo laskenut pohjoisempana, mutta merenkäynti on vielä reipasta. Huomenna lauantaina näyttäisi olevan oikea aika lähteä. Aamulla kauppareissu ja kaupunkikierros, sitten tankit täyteen ja menoksi!

4. toukokuuta 2013

Lähdössä Vigosta

Olemme seuranneet Biskajan tuulia ahkerasti. Tuuli on ollut pohjoisesta ja varsin voimakasta koko viikon. Tänään tuuli on hiljalleen kääntymässä itään ja huomenna ehkä jopa kaakkoon. Tarkoituksemme oli jatkaa matkaa tänään ylävedellä. Maksoimme marinamaksut eilen ja ilmoitimme tarvitsevamme polttoainetta tänään noin klo 10.  Toimistossa kerrottiin, että polttoainetta saa 24 h/vrk. Huhuilimme marinaa aamulla klo 10. Jonkin ajan kuluttua marinan mies tuli kertomaan, että polttoaine on loppu, lisää tulee tänään 'mas o menos' puolenpäivän aikoihin, mikä Espanjassa tarkoittaa 'ehkä tänään'.

Siirsimme lähdön suosiolla huomiseksi, mikä on tuulenkin kannalta parempi. Tänään olisimme joutuneet menemään melko ulos Cabo Finisterren koillistuulen vuoksi. Huomenna tuulen pitäisi olla jo idässä ja pääsemme, toivottavasti, suoraan Englannin kanaaliin. Täysin tankein toivomme pääsevämme Kielin kanavaan saakka pysähtymättä.

Huollot on tehty ja kaikki toimimattomat laitteet korjattu. Tuulimittarin anturi ja genaakkerin nostimen pylpyrä maston huipussa vaihdettiin uusiin eilisaamun tyvenessä. Pitkästä aikaa saamme nyt tuulen suunnan, myös istumalaatikkoon, mikä helpottaa varsinkin yöpurjehdusta. Samalla mastokäynnillä tuotiin alas myös ison nostin ja todettiin, ettei se ollutkaan katkennut vaan sakkeli oli jostain mystisestä syystä auennut!

Meillä on ollut runsaasti aikaa tutustua Vigon vanhaan keskustaan, jossa on paljon kauniita vanhoja rakennuksia, joista valitettavan moni on rapistumassa. Keskustassa näyttää olevan kovin vähän asukkaita, ja ilmapiiriä voisi kuvata lähinnä miellyttävän uneliaaksi.

Xunta de Galician hallintorakennus on aivan vieressämme, joten vappuaaton palopuheet kuuluivat hyvin veneeseemme. Tänään hallintorakennuksen edessä oli mielenosoitus espanjalaisten pankkien harrastamaa rosvousta vastaan, johon osaltamme osallistuimme.

Teimme eilen ruokaostokset, joten käytämme ylimääräisen aurinkoisen päivämme vaeltelemalla vanhankaupungin kujilla, syömällä meren antimia ja nauttimalla joutilaisuudesta.

Vastoin tietoamme tapas-kulttuuri ei ole yksin Andalucian erikoisuus. Täällä paikalliskapakoissa tarjotaan aina tapaksia: pizzaa, tortillaa, pieniä leipiä, paikallisia juustoja ym. Olemme lounastaneet muutaman kerran täkäläiseen tapaan tilaamalla neljä-viisi tapasta, kuten mustekalaa, simpukoita, katkarapuja ja paprikoita. Tilatut tapakset ovat suunnilleen puolen annoksen kokoisia, joten neljä tapasta riittää hyvin ateriaksi kahdelle. Erinomainen tapa täyttää vatsa meren herkuilla!

Marinan mies kävi äsken eli klo 15.30 kysymässä, tulemmeko ottamaan polttoainetta. Kerroimme lähtevämme vasta huomisaamuna. Hetken kuluttua on alavesi, ja olisimme osuneet juuri sopivasti vastavirtaan. Sen sijaan että moottoroisimme nyt vasten virtaa, nautimme viimeisenä Vigon iltanamme joutenolosta, jota tuskin on odotettavissa seuraavan kolmen viikon aikana.

    

29. huhtikuuta 2013

Vihdoinkin matka  pohjoiseen jatkuu!

Lähdimme Lagosin marinasta kohti pohjoista 21.4. odoteltuamme Webaston osia lähes pari viikkoa. Ilman lämmitystä emme voineet edes ajatella lähtöä pohjoisen kylmille vesille.

Alkumatka Cabo Sao Vicenteen oli leppoisaa, mutta heti sen jälkeen tuuli, vastainen tietysti, alkoi nousta. Noin 100 mailin päässä lännessä totesimme, että etäisyys kohteeseen ei lyhene lainkaan. Ryskytys aaltoja vasten kävi hermoille, ja koska olimme laivareittien ulkopuolella, päätimme panna piihin yöksi ja saimme näin viettää rauhallisen yön. Aamulla tuuli kääntyi hieman ja heikkeni. Tuuliennuste näytti kuitenkin Biskajalle 35 solmun koillistuulta, siis täysin vastaista perjantaista alkaen.

 

Otimme tavoitteeksemme Espanjan La Coruñan ja varalle puoli vuorokautta aikaisemman Vigon. Tuuli nousi jo torstaina melkoiseksi. Neljäntenä yönä isopurjeen nostin katkesi, ja purje oli sidottava puomille. Saavuimme Vigon kuninkaalliseen pursiseuraan perjantaiaamuna, jolloin keli oli jo reipas. Kun satamaan tultuamme teimme inventaariota totesimme, että alavantissa vuosikausia kiinni ollut puoshaka oli lentänyt mereen, samoin isomastolla ollut vinssikahvan kotelo. No just, hieno alku!, kuten tyttäremme myöhemmin viestitti.

Lämmitys toimii vihdoin moitteettomasti, ja olo veneessä on kotoisaa. Olemme viettäneet aikaa tutustumalla Vigoon, Galician merelliseen suurkaupunkiin. Varsinkin aivan marinan vieressä oleva vanha keskusta sokkeloisine kujineen on mielenkiintoinen. Ja Galician keittiö merenelävineen on osoittautunut erinomaiseksi!

Tuuliennuste kolmesta eri lähteestä kertoo, että koillistuuli tulee jatkumaan kovana torstaihin saakka. Vierailumme Vigossa siis venyy. Toistaiseksi meillä on vielä aikaa odottaa, mutta valitettavasti ei enää pitkään.

28. heinäkuuta 2012

Lagos, Portugali

Aamuyöllä 26. päivä, kun olimme enää vain noin 30 merimailin päässä Lagosista, tuuli tyyntyi täysin. Muutaman tunnin kuluttua se virisi onneksi uudelleen, ja jatkoimme matkaa kuuden solmun tuulessa lähes kolmen solmun nopeudella kohti Lagosia. Laskimme ankkurin Lagosin aallonmurtajan kupeeseen iltapäivällä ja saatoimme vihdoin huokaista helpotuksesta.

Seuraavana aamuna ajoimme jollalla maihin sopimaan laituripaikasta ja järjestämään hinauksen. Laituripaikan saannissa ei ollut vaikeuksia, sillä marinassa oli lähes joka toinen venepaikka tyhjänä. Suuri osa veneistä oli kuulemma poistunut Lagosista, kun korkeasesongin hinnat olivat astuneet voimaan. Nyt meillä oli siis paikka mihin viedä vene, mutta hinauksen järjestäminen ei ollutkaan yhtä helppoa. Marina kieltäytyi hinauksesta ja kehotti meitä kääntymään paikallisen telakan Sopromarin puoleen.

Sovimme telakan kanssa, että Sarema hinattaisiin marinaan seuraavana aamuna klo 9, jolloin olisi vielä tyyntä. Odottelimme klo 10.30 asti, ja koska ketään ei ollut vieläkään ilmestynyt paikalle, soitimme Sopromariin. Kumivene oli kuulemma juuri tulossa, mutta se ei veisikään meitä sisälle marinaan vaan ainoastaan marinan vastaanottolaituriin. Emme olleet uskoa korviamme, ja yritimme selvittää asiaa Sopromarin kanssa puhelimitse. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, ja hinaus alkoi jonkin ajan kuluttua melkoisen kalabaliikin jälkeen. Vastaanottolaiturilla oli kuitenkin odottamassa kaksi marinan miestä, jotka ottivat nyt ohjat käsiinsä. He sitoivat Sareman laituriin siksi aikaa, kun odottelimme nostosillan aukeamista. Sopromarin miesten puheista huolimatta hinaus jatkui siis aina laituripaikalle asti, missä samat kaksi marinan miestä olivat jälleen vastaanottamassa köysiä. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin! Vaihde on nyt remontissa ja valmistunee ensi viikolla. Heti kun pääsemme taas moottoroimaan, Sarema siirretään Portimaon telakalle maihin odottamaan kunnostustoimia.

Tilastotietoja Etelä-Amerikan retkestämme:

Carriacou, Grenada  - Lagos, Portugali

                      - aikaa kului 1 v 2 vrk 3 h 20 min

                      - matkaa kertyi 14.851 nm

Buenos Aires, Argentina – Lagos, Portugali

                      - matkaa kertyi 8.555 nm

                      - merellä vietettiin 74 vrk

                      - ankkurissa tai satamissa vietettiin 16 vrk                     
                      - keskimääräiseksi päivämatkaksi tuli 115,6 nm

Olemme toistaiseksi purjehtineet 67.353 merimailia eli noin kolme kertaa maailman ympäri vastaavan matkan. Eikä purjehtimisemme viimeaikaisista vaikeuksista huolimatta lopu tähän, vaan jatkuu näillä näkymin jälleen ensi keväänä. Tällöin suuntaamme Sareman keulan huomattavasti kylmemmille vesille, olemmehan edelleen matkalla Alaskasta Alaskaan!

SUOTUISIA TUULIA KAIKILLE! 
toivottaa Sareman miehistö

26. heinäkuuta 2012

22. heinäkuuta 2012

Merellä

37° 12,034’ N, 18° 47,440’ W

Saavuimme Hortaan aamupäivällä, otimme tankit täyteen, ilmoittauduimme sisään Faialiin ja kiinnityimme sitten meille osoitettuun laituripaikkaan. Kaunis Hortan kaupunki oli entisellään. Kävimme syömässä peixe na pedraa samassa mukavassa ravintolassa kuin vuonna 2003, seurustelimme muiden purjehtijoiden kanssa Peter Café Sportissa, vuokrasimme auton päiväksi ja tutustuimme saareen ja sen kukkaloistoon. Ajoituksemme oli erinomainen, koska hortensia-aidat kukkivat vielä komeasti. Lattekin pääsi pitkästä aikaa maihin, ensimmäistä kertaa sitten Martiniquen, ja oli tietysti innoissaan.

Pekka jätti muiston käynnistämme marinan betonilaituriin, kuten perinne vaatii. Tuottaa kuulemma huonoa onnea, jos näin ei tee. Näimme laitureilla useita tuttujen purjehtijoiden tekemiä maalauksia ja tapasimme myös tuttuja purjehtijoita, jotka olivat tehneet samaan aikaan Pekan kanssa remonttia Carriacoulla.

Viiden aurinkoisen ja tuulettoman päivän jälkeen emme enää jaksaneet odottaa tuulen nousemista, vaan lähdimme 17. päivä noin 1000 mailin legille kohti Portugalia. Sääennuste oli yksitoikkoinen eli ainakin viisi ensimmäistä vuorokautta tyyntä, mutta tällä kertaa tankit olivat täynnä ja ruokaa tietysti riittävästi. Pohjoistuulta on tiedossa kahdeksi viimeiseksi päiväksi, uskokoon ken haluaa. Delfiinejä on nähty rasvatyynellä merellä päivittäin, mutta valaita ei suurista toiveistamme huolimatta ensimmäistäkään.

25. heinäkuuta 2012

Edelleen merellä

36° 59,509’ N, 12° 03,201’ W

Mahtoikohan Hortan laiturille tehdyssä maalauksessa olla jotain vikaa, sillä onnea se ei ainakaan meille tuonut. Eilen repeytyi keulavantti kannen kiinnikkeestä, luultavasti Brasilian vasta-aallokon ryskytys oli tehnyt tehtävänsä. Hitsaamalla siitä tietysti selviää, mutta se ei onnistu merellä.

Ettei olisi liian helppoa, tänä aamuna havaitsimme, että Buenos Airesissa korjattu vaihteisto ei enää toimi. Siellä vaihde oireili niin, että eteenpäin vaihteen kytkinlevypakka oli selvästi kulunut, ja se korjattiin. Nyt näyttää siltä, että levypakkaa ei ehkä uusittukaan, koska se luistaa vain kolme kuukautta remontin jälkeen.

Soitettuamme Mepratuotteelle saimme tietää, että laakeria vasten oleva pronssinen painerengas, joka säätää pakan tiukkuuden, pitää myös uusia levypaikan uusimisen yhteydessä. Jos näin ei tehdä, alkaa kytkinpakka luistaa, kuten meillä on nyt käynyt. Täytyy pyytää marinan jollaa hinausapuun laituriin mentäessä, kunhan sinne saakka ensin päästään. Eteneminen on hidasta ilman genoaa, ja ilman konetta matkantekomme hankaloituu entisestään. Onneksi saimme kiinnitettyä keulavantin viereiseen tukevaan korvaan muutaman tunnin työllä. Nyt matka jatkuu II-genoalla ja isommalla jibillä. ETA perjantai näyttäisi todennäköiseltä jopa tuuliennusteenkin mukaan. Tämänkertainen Atlantin ylityksemme on ollut kuin tervanjuontia, mutta onneksi loppu häämöttää!

12. heinäkuuta 2012

Porto das Lajes, Flores

39° 22,800’ N, 31° 10,060’ W

Atlantilla ajelehtiessamme seurasimme suurella mielenkiinnolla vedenalaista elämää, olihan tyynellä merellä helppo nähdä delfiinit ja pintaa syvemmälläkin uivat kalaparvet. Parvi Atlantin täplädelfiinejä tuli hetkeksi Sareman keulaan leikkimään, mutta kun veneemme ei liikkunut oikeastaan mihinkään, delfiinit kyllästyivät ja poistuivat pian paikalta. Alla olevasta kuvasta näkyy, kuinka liikkumattomia sekä ilma että meri tuolloin olivat.

Ryhdyimme bongaamaan myös karanneita lepuuttimia, jotka näkyivät tasaisella merenpinnalla mailien päähän. Kokoelmamme helmi on nyt punainen jättikokoinen poiju, joka on merkinnöistä päätellen peräisin USA:n rannikolta.

Seisovan ilman piristyttyä heikoksi tuuleksi, käynnistimme jälleen moottorin, ja styyrpuurin puoleisen tankin viimeisillä pisaroilla pääsimme kuin pääsimmekin Floresin eteläiseen lahteen Porto das Lajesiin. Saaren lähellä olevien virtausten innostamana Pekka heitti parhaaksi kokemamme sinivalkoisen tupsuvieheen mereen, ja vähän ennen ankkurilahteen tuloa saimme kalan, joka oli jälleen meille tuntematonta lajia, mutta paistettuna suorastaan suussasulavaa.

Kelluessamme vielä merellä meihin otti VHF:llä yhteyden lähistöllä ollut norjalaisvene, jossa oli neljän hengen miehistö. He kertoivat ajelehtineensa viimeiset 10 vuorokautta, koska heillä oli polttoainetta jäljellä vain 20 litraa. Virinnyt tuuli auttoi myös nämä radiosta tutut norjalaiset Lajesiin satamaan, jonne he saapuivat päivä meidän jälkeemme iloisina ja helpottuneina. Myöhemmin samana iltana ankkurilahteen tuli vielä kolme muuta alusta eli Atlanti alkaa vähitellen tyhjentyä veneistä.

Lajesin ankkurilahteen saavuttuamme laskimme jollan heti veteen, mutta menimme vasta seuraavana aamuna rantaan. Satamamestari oli meitä laiturilla vastassa ja otti meidät ystävälliseen huomaansa. Saapumisraporttia kirjoittaessaan hän kertoi meille kaiken mahdollisen kotisaarestaan Floresista ja sen asukkaista ja vei meidät vielä polttoaineasemalle lounaalle lähtiessään. Saimme tilattua 140 litraa polttoainetta jerrykannuissa toimitettuna vielä samana päivänä laiturille, josta kuskasimme ne jollalla veneelle. Huomenna matka jatkuu alkuperäiseen kohteeseemme eli Faialin Hortaan, jonne on matkaa Floresista vain 133 mailia. ETA Horta 13.7. klo 11.00.

7. heinäkuuta 2012

Atlantilla

Olemme edenneet viimeiset kymmenen vuorokautta lähes pelkästään konevoimin. Tänä aikana ilmapuntari on noussut 1026 mb:sta 1033 mb:iin, mistä se ei ole hievahtanutkaan kolmen viime vuorokauden aikana. Olemme nyt ajaneet toisen tankin lähes tyhjäksi ja jättäneet styyrpuurin puoleiseen tankkiin varoiksi polttoainetta noin 100 mailin ajoon.

Polttoaineen loputtua paapuurin puoleisesta tankista jouduimme sammuttamaan koneen eilen klo 19.30 paikassa 40° 42’ N, 37° 25’ W. Olemme sen jälkeen ajelehtineet noin kahden solmun nopeudella koilliseen. Jatkamme näin niin kauan, kunnes tuulta löytyy. Hortaan on matkaa vain runsaat 400 mailia, mutta ETAa on tässä vaiheessa turha edes arvailla. Olemme parhaillaan laivareitillä, ja kauppalaivoja on näkynyt lähes päivittäin. Myisiköhän joku niistä meille polttoainetta?