Lähdimme Itaparicasta kovan tuulen takia vasta keskiviikkona. Tankkasimme sekä dieseliä että vettä tankit täyteen Bahia Marinassa ja pääsimme jatkamaan matkaa noin viiden aikaan iltapäivällä. Tuulten ja Salvadorin edustalla olevan riutan vuoksi jouduimme seuraamaan lähes tulojälkiämme puoleen yöhön asti, jolloin saimme sopivan tuulikulman ja pääsimme riutan ohi takaisin avomerelle. Jatkoimme hyvässä tuulessa Brasilian rannikkoa seuraten, koska virtauskarttojen mukaan siellä piti olla meille myötäinen virta, kuten olikin. Recifen ohitettuamme yritimme edelleen seurata rantaa, mutta virtausten vuoksi se tällä kertaa osoittautui mahdottomaksi. Niinpä menimme ulommas merelle, missä virtaukset olivat suotuisampia.
Brasilian koilliskulman jälkeen saimme vastaisen tuulen ja jouduimme siksi menemään melko kauas ulkomerelle, josta palasimme halssin vaihdon jälkeen takaisin rannan tuntumaan. Guyananvirta auttoi etenemistämme huomattavasti, mutta palasimme takaisin avomerelle hakemaan tuulikarttojen lupaamia reippaampia tuulia, joita emme kuitenkaan löytäneet. Pysyttelimme varsin kaukana Amazonasin suiston virtauksista perustuen menomatkan kokemuksiin.
Purjehdusohjeiden mukaan ITCZ (Inter Tropical Convergence Zone) eli Doldrums vaikuttaa päiväntasaajan ja 5 astetta pohjoista latitudin välillä. Käytännössä se tarkoittaa päiväntasaajan tyveniä. Ylitettyämme päiväntasaajan tulimme tyveneen 25 minuuttia pohjoista, ja siitä saakka olemme moottoroineet ja kiroilleet kahdesta suunnasta tulevaa maininkia ja puuttuvaa tuulta. Olemme nyt yli 3 astetta pohjoista, ja tuuli osoittaa vihdoin elpymisen merkkejä. Amazonasin vaikutusalue alkaa olla ohitettu, ja Martiniquelle on matkaa enää noin 1000 mailia eli 7-8 vrk. Vuorokausimatkamme ovat kohentuneet alle 100 mailista tämän hetken noin 150 mailiin, ja loppumatkalla meillä pitäisi olla pasaatituuli lähes idästä yhdistettynä solmun parin myötävirtaan. Odotuksemme ovat siis korkealla!
Olemme kalastaneet edelleen uutterasti ilman suurempaa tulosta. Saimme muutama päivä sitten lähes puolen kilon painoisen lentokalan, joka oli tarttunut silmästään koukkuun. Söimme nyt ensimmäistä kertaa lentokalaa ja totesimme sen lihan varsin mauttomaksi. Jatkamme siis aikaisempaa linjaamme ja heitämme lentokalat kannelta takaisin mereen. Meressä on kyllä muutakin kuin lentokalaa, koska menetimme jälleen vieheen, jonka vaijeritapsi oli purtu poikki. Olemmekin päättäneet jatkaa kalastusyrityksiämme tarvittaessa aina viimeiseen vieheeseen asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti