Ajatuksia Salvadorista
Kävin aamulla tullikamarissa. Menin ensin alakerran toimistoon ilmoittautumaan, mistä minut papereiden selaamisen jälkeen ohjattiin yläkerran toimistoon. Sieltä tulimme virkailijan ja papereiden kanssa lähes saman tien takaisin alakerran toimistoon, mistä palasimme jälleen hetken kuluttua yläkerran toimistoon. Syy edestakaiseen menoon jäi minulle täysin epäselväksi, sillä kummassakaan päässä papereille ei tehty tässä vaiheessa mitään. Yläkerran toimistoon palattuamme asiat alkoivat kuitenkin lopulta sujua, ja runsaan puolen tunnin kuluttua kädessäni oli asianmukainen dokumentti, joka estää veneemme takavarikoinnin kapteenin ulkomaille poistumisen takia. Ainakin toivon niin!
Jotenkin tuntuu siltä, että Karibialta lähdön jälkeen meillä ei mikään ole mennyt aivan putkeen. On ollut jatkuvia teknisiä ongelmia, harvinaisen uuvuttava legi Karibialta Brasiliaan, Pekan kohonneet verenpaineet, Trinidad ja Tobagon poikkeustila ja ulkonaliikkumiskielto ja nyt Brasilian sotilaspoliisin (Policia Militar) lakko. Luin juuri äsken paikallislehdestä tilastoja: sotilaspoliisin kuuden lakkopäivän (31.1.-5.2.) aikana Salvadorissa on tapettu kaikkiaan 84 ihmistä, ryöstetty tai tuhottu 192 ajoneuvoa ja hyökätty kahteen linja-autoon. Olenkin luvannut itselleni, että pysymme Latten kanssa visusti marinassa, vaikka liikkumattomuus ahdistaisikin. Tosin aivan tuossa nurkan takana on mielenkiintoiselta vaikuttava museo, johon ehkä uskaltaudun menemään, mutta kaikki kaupungin 360 kirkkoa jäävät näillä näkymin käymättä. Ehkä meidän olisi vain pitänyt jäädä Alaskaan, missä harmaakarhuakaan ei tarvitse pelätä niin kuin täällä ihmistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti