12° 53,272' S, 38° 41,249'W
Nostimme ankkurin 2. tammikuuta yläveden slackilla, otimme vesitankin täyteen ja lähdimme matkaan kohti Salvadoria ja Bahia de Todos os Santosia (Kaikkien pyhimysten lahti). Aallonmurtajalla ulosajossa oli hiukan kuoppaista, mutta heti etelään käännyttyämme pääsimme purjehtimaan. Ensimmäinen päivä ja yö kuljettiin genoalla, isolla ja mesaanilla, mutta toisen päivän aamuna tuulen suunta ja voimakkuus houkuttelivat nostamaan 144-neliömetrisen genaakkerimme. Likaisesta pohjasta huolimatta nopeus nousi nyt parhaimmillaan yli 7 solmun. Vaikka ajoittaiset virtaukset hidastivatkin menoamme, saimme 120-130 mailin vuorokausia. Ei halssinvaihtoja eikä ryskytystä, kaiken kaikkiaan nautittavaa ja tasaista menoa kuten aikoinaan Karibialla.
Noin 300 mailin purjehduksen jälkeen, tietysti keskellä yötä, genaakkerin nostin katkesi, ja purjeesta tuli hetkessä tehokas ajoankkuri. Tunnin aherruksen jälkeen genaakkeri oli jälleen kannella sukkaan pussitettuna, ja genoa vetämässä. Genaakkerimme nostin katkesi jo toisen kerran vain 300 mailin purjehduksen jälkeen. Nyrkkisääntönä pidetään, että nostin pitää lyhentää 1000 mailin välein. Pitänee hankkia spectra-nostin, hinnasta huolimatta.
Tuuli hiipui lähestyessämme Salvadoria, ja jouduimme auttamaan kulkua koneella. Saapumisemme osui hienosti yläveden slackiin ja uskalsimme mennä riutan ja mantereen välistä kapeaa väylää pitkin, jossa vuorovesivirtaukset voivat olla hyvinkin voimakkaita. Matkamme lyheni näin lähes tunnilla. Salvadorin sisälahdella oli suorastaan ruuhkaa, kaikkiaan 16 laivaa, enimmäkseen tankkereita redillä. Tuli aivan mieleen Suomen satamat vielä 50- ja 60-luvulla.
Tulimme suoraan Ilha de Itaparican luoteiskulmaan, Itaparican kaupungin edustalle ankkuriin. Kaupunki on pieni, kaunis ja hämmästyttävän siisti. Ankkuripaikka on hyvin suojainen, ankkurilla on hyvä pito, ja vesi on niin puhdasta, että täällä voi uida. Pohjaa onkin jo puhdistettu maalarinlastalla useampaan otteeseen. Marinan vieressä on lähde, jonka vedellä väitetään olevan parantavia ominaisuuksia. Kävimme heti täyttämässä kaikki vesiastiamme, ja nyt luulisi verenpaineidenkin lopulta korjaantuvan.
Lahden pohjukassa on hiekkakannas, joka tulee näkyviin vain alavedellä. Lomanviettäjät ajavat sinne moottoriveneillä ottamaan aurinkoa. Hauska näky oli iäkäs nainen, joka istui tyytyväisen näköisenä valkoisella muovituolilla pinkin päivänvarjonsa alla, eikä näyttänyt mitenkään häiriintyvän, vaikka vesi nousi pikku hiljaa aina vain ylemmäs. Nainen nousi tuolista jollaan vasta, kun vesi oli noussut häntä leukaan asti. Paikalliset kaivavat kannakselta erilaisia syötäviä simpukoita ja kalastavat kannaksen takana olevassa matalassa vedessä. Yleisin kalastusalustyyppi on yhdestä puusta veistetty kanoottimainen vene, jolla verkko viedään lahteen pussille ja päät vedetään rantaan. Muutama mies kahlaa sitten matalassa vedessä kohti pussin suuta ja läiskyttää vettä pitkillä seipäillä ohjatakseen kalat verkoon. Tästä ilmeisen ikiaikaisesta kalastustavasta on pitkä matka ryöstökalastukseen, onneksi.
Muutaman päivän kuluttua jatkamme lahden pohjoisosassa olevalle saarelle Ilha do Fradeen, missä ainakin purjehdusoppaiden mukaan pitäisi vielä löytyä rauhallisia, luonnonläheisiä ankkurilahtia. Tosin kaikki kolme purjehdusopastamme ovat vähintään kymmenen vuotta vanhoja, joten saapa nähdä.
Vuoden 2011 yhteenveto:
Lokiin kertyi 4.571 mailia.
Matkaa on taitettu yhteensä 56.089 mailia.
Polttoainetta ostettiin 2730 litraa, josta 300 litraa pumpattiin pois epäpuhtauksien vuoksi.
Polttoaineen kulutus oli 2,7 litraa pääkoneen tuntia kohti. Mukana on myös generaattorin kulutus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti