12º 46.113' S, 38º 38.158' W
Lähdimme Itaparicasta 18. tammikuuta kohti Ilha do Fraden pohjoista ankkuripaikkaa. Ohitettuamme öljysataman käänsimme kohti ankkurilahtea ja ankkuroimme ainoana veneenä noin viiden metrin syvyyteen. Myöhemmin lähellemme saapui kaksi paikallisvenettä, jotka toivat rakennuskiviä. Kivet purettiin käsin ylävedellä mereen ja siirrettiin siitä alavedellä kauhakuormaajalla työmaalle. Perinteisten purjeveneiden kahvelipurje on valtava ja fokka lähes olematon. Masto on haettu suoraan metsästä, eikä siinä ole ainuttakaan vanttia. Veneet lähtivät aamuhämärissä hakemaan seuraavaa lastia, ja ne näyttivät pystyvän liikkumaan hyvin lähes tyynessä.
Purjehdusoppaamme mukaan Ilha do Fraden saarella voi seurata apinoiden elämää ja tarkkailla lintuja. Koska lähikosketuksemme luontoon on viime kuukausina ollut lähes olematonta, moottoroimme heti seuraavana aamuna ankkurilahtemme rantaan, kiinnitimme jollan mangrovepensaaseen ja lähdimme kahlaamaan maihin. Ennen kuin ehdimme kiinteälle maalle, eteemme ilmestyi kuitenkin maastopukuinen vartija, joka ilmoitti kylmästi, että koko saari on PRIVADO! ja että maihinnousu on kielletty. Ankkuripaikan rauhallisuudelle löytyi siis selitys, ja samalla jouduimme sanomaan hyvästit niin saaren apinoille kuin linnuillekin.
Päätimme näin ollen lähteä seuraavaan purjehdusoppaamme suosittelemaan paikkaan eli Baia do Aratuun. Sinne johtavalla väylällä jouduimme väistämään kolmea öljytankkeria, ja kapeikossa selvisi, että Aratussa on nykyisin yksi Salvadorin kaupallisista satamista, vientiterminaali, öljynporauslauttojen korjaustelakka ja laivastoasema. Paikka tuntui aivan liian teolliselta, joten teimme lahdella täyskäännöksen ja palasimme Itaparicaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti