Buenos Airesin jälkeen
3.5.2012
Pääsimme lauantaina 28.4. tankkauksen jälkeen vihdoin liikkeelle. Saimme sateesta huolimatta kuskattua 700 litraa jerrykannuilla veneeseen, josta 560 litraa suppilolla tankkeihin ja loput kannuissa takaboksiin. Moottoroimme klo 13:n sillan avauksella ulos marinasta, ja puoli tuntia sen jälkeen olimme ulkona satamasta. Ensimmäinen hurja kokemus oli heti aallonmurtajan jälkeen, kun vesibussi Buquebus pyyhkäisi takaamme muutaman kymmenen metrin päästä täydessä kiihdytyksessä. Käänsimme perän aaltoa vasten, mutta se nousi siitä huolimatta kannelle. Peityimme mustiin pakokaasuihin, ja meteli oli hirvittävä. Siinä vietiin matkustajia viikonloppuvisiitille Montevideoon.
Rio de la Platan suistossa on satoja laivoja ankkurissa. Ankkurialueet näyttävät yöllä pikkukaupungeilta, koska laivoilla on kansivalot päällä. Laivaliikenne on varsin vilkasta, ja vaikka kuljimme väyläalueen ulkopuolella, oli oltava tarkkana. Alkumatka Montevideon tasolle oli reipasta tiukkaa vastaista, ja seuraava vuorokausi Punta del Esten tasolle reipasta ( yli 30 solmua) lievempää vastaista. Ensimmäisen kahden vuorokauden aikana etenimme lähes 300 mailia. Punta del Estestä suuntasimme syvempään veteen niin tiukasti kuin pääsimme olettaen tuulen pysyvän koillisessa ja päätimme pysyä Brasilianvirran sisäpuolella. Aamulla oli tunnustettava, että strategiamme oli väärä. Otimme GRIB filen ja totesimme, että ulos on mentävä. Olemme nyt 250 mailia rannikosta ulkona. mutta valitettavasti vielä Brasilianvirran vaikutuspiirissä. Tuuli on ollut hyvää purjehduskeliä, vaikkakin vastaista. Tuulikarttojen mukaan näyttäisi siltä, että jatkamme vielä noin 200 mailia itään, minkä jälkeen meillä pitäisi olla hyvä sivumyötäinen koilliseen. Yritimme kalastaa saavuttuamme puhtaisiin vesiin, mutta taas meni viehe. Pitänee siirtyä yksinomaan vaijeriperukkeisiin, koska vieheet alkavat käydä vähiin.
Toivomme saavaamme enintään parikiloisia kaloja, koska pakastimemme lopetti toimintansa Buenos Airesissa, onneksi kuitenkin ennen kuin se oli täytetty argentiinalaisella pihvilihalla. Uutta kompressoria emme saaneet hankittua, koska se olisi ollut tuontitavaraa. Siispä ostimme vain muutaman pihvin, jotka on jo syöty, samoin kuin salaatit. Kaalia ja omenoita on vielä jäljellä, mutta leipä alkaa myös olla loppu eli on ryhdyttävä leipomaan. Kaasua onneksi riittää, sillä saimme kaasupullomme täytettyä Buenos Airesissa.
8.5.2012
Olemme edenneet mukavasti 120 mailin keskimääräisiä päiviä. Olemme noin 400 mailia rannikosta Brasilianvirran ulkopuolella, kuitenkin pienessä vastavirrassa. Tänne saakka tuuli on ollut sivuvastaista lähes 20 solmua ja olemme tulleet Buenos Airesista jo 1200 mailia. Lähestymme Cabo Frion tasoa, jossa kuten nimikin kertoo, vesi on kylmää. Se johtuu Falklandinvirrasta, joka tuo kylmää vettä etelästä. Virran pitäisi olla syvällä ja nousta pintaan vasta Cabo Frion lähellä, mutta veneen liikkeistä päätellen virta sekoittaa vettä jo täällä. Koilliseen nouseva korkeapaine sai meidät kiinni eilen illalla, lopetti tuulen, ja siitä saakka olemme joutuneet moottoroimaan. Mutta kyllä tuuli taas nousee, ehkä jo huomenna.
Kokeilimme jälleen kalastusta, tällä kertaa oranssin kumisormikkaan sormesta tehdyllä mustekalalla. Laitoimme siihen vaijeriperukkeen edellisestä menetyksestä viisastuneina. Mutta kelpasi sekin jollekin suuremmalle kalalle, vaijeriperuke oli purtu ja nykäisty poikki. Lisäksi albatrossit ja liitäjät kiertelivät pyydystämme mielenkiinnolla, joten kalastusta jatketaan kun lintuja ei enää näy. Onneksi sormikkaissa on viisi sormea kummassakin.
Emme ole nähneet muuta liikennettä viiteen päivään. Luultavasti Cabo Frion kohdalla Rio de Janeiron vilkas liikenne tuo laivoja näkyviin. Vahdissa on kuitenkin oltava koko ajan, vaikka se onkin turhauttavaa.
10.5.2012
Toiveemme ei toteutunut. Korkeapaine pysähtyi paikalleen ja on nyt noin 1000 mailia itä-länsisuunnassa ja 400 mailia pohjois-eteläsuunnassa. Emme voi kiertää sitä idästä, ja lännessä on tarjolla 10 solmun vastatuuli yhdistettynä 2 solmun vastavirtaan. Moottoroimme pohjois-koilliseen lähes tyhjäkäynnillä, 3-3,5 solmun nopeutta ja toivomme saavamme tuulta ennemmin tai myöhemmin. Tuuliennusteet eivät näytä lupaavilta lähipäivinä, mutta muutakaan ei voi tehdä kuin jatkaa. Alkaa näyttää siltä, että on poikettava Brasiliaan tankkaamaan. Natal lienee sopivin, jos polttoaine riittää sinne saakka. Salvadorin poikkeama on noin vuorokauden pidempi ja Natal olisi virtausten kannaltakin hyvä. Siitä pääsee jatkamaan myötävirrassa. Emme edes ajattele tehdä tulo- tai lähtöselvitystä, koska se veisi kaksi päivää lisää pelkän byrokratian vuoksi. Natalissa käydessämme Yacht Club teki ilmoituksen puhelimitse ja niin se varmaan toimisi taas, vaikka olemmekin virallisesti ulkona Brasiliasta. GRIB files -tuulikartat ovat pitäneet hyvin paikkansa. Emme siis kärsi mitenkään Latinalaisen Amerikan sääfaxien puutteesta. Päiväntasaajan jälkeen New Orleans ja Boston ovat jälleen saatavilla, ja Karibian netti kuuluu myös melko etelään.
Olemme nyt Rio de Janeiron tasolla eli palaamassa tropiikkiin. Falklandinvirta ei myöskään enää vaikuta. Ilma on lämmennyt selvästi, eikä päivällä tarvita enää paitaa, ja yöllä makuupussi alkaa olla liikaa, vaikka olemme vielä 26°, noin 1500 mailia eteläisellä pallonpuoliskolla.
15.5.2012
Olemme olleet 17 vuorokautta merellä ja edenneet Buenos Airesista 1835 mailia. Tyyniä moottorointipäiviä on ollut muutama, ja yksi yö on vietetty piissä odottamassa tuulen kääntymistä. Pienin päivämatka on ollut 79 mailia ja paras 150 mailia. Meri on hyvin sekasotkuinen. Aallokko tulee kolmesta suunnasta ja virtaus kahdesta. Olemme jopa kerran tehneet piruetin, kun virtaus käänsi tuulen yli. Eteläinen Atlanti ei näytä antavan mitään ilmaiseksi. Genaakkeri repeytyi eilen, liikaa tuulta 14 vuotta vanhalle purjeelle. Viime yönä saderintama toi reippaan tuulen, pahimmillaan 42 solmua ja keskimäärin 25-30 solmua. Mutta nyt on taas kevyttä, vaikkakin vastaista. Koska polttoaine ei riitä Nataliin, menemme Salvadoriin, jonne on noin 5 vuorokauden matka. Virtauskarttojen mukaan rannan tuntumassa olisi ehkä myötävirta, ja tämä tuuli vie meitä juuri sinne.
Tuulikarttojen mukaan pasaati puhaltaa jo ennen Salvadoria. Purjehdusoppaat kertovat, että Buenos Airesista lähdetään ulos ja käännetään koilliseen, kun kaakkoispasaati on saavutettu. Olisimme saaneet jatkaa Afrikan rannikolle saakka kaakkoispasaatia etsimään. Sää on siis muuttunut kovasti. Tyventen osuus on moninkertaistunut samoin kuin kovan tuulen (gales), molemmat tietysti mukavien purjehduskelien kustannuksella. Perinteinen purjehdusreitti Kap Verden länsipuolelta olisi tällä kertaa johtanut tyvenessä kellumiseen ja osittaiseen vastatuuleen. Näyttäisi siltä, että vain voimakkaimpien pasaatituulten reiteillä tuuli puhaltaa edelleen perinteisesti, mutta reuna-alueilla ennustettavuus on hyvin huono. Onko syynä maapallon lämpeneminen, sademetsien hakkuut tms. Luultavasti kaikki yhdessä. Maapallo on yllättävän pieni. Olemme tehneet pitkän viivan kartalle 17 päivässä mateluvauhdillamme. Etelään tullessamme loimotti öisin taivaanrannassa peltoalan raivaajien kaskenpoltto. Maapallon tuhoaminen on kiihtyvässä vauhdissa. Brasilian talouden nousun seuraukset ovat näkyvissä. Mekin olemme valitettavasti menossa ostamaan lisää fossiilista polttoainetta.
16.5.2012
Yritimme edetä heikossa vastaisessa moottorin avulla, mutta todella heikoin tuloksin. Jouduimme Brasilian virtaan ja meno pysähtyi siihen. Matkalla rantaa kohti jouduimme varsinaiseen sekasotkuun. Parin metrin aallokko kolmesta suunnasta yhdessä lähes 2 solmun vastavirran kanssa sekoitti veden tosi pahasti. Mutta sitä ei kestänyt kauan, sillä muutamassa sekunnissa nousi 40 solmun sivutuuli, ja meille tuli kiire pienentämään purjeita. Siitä saakka on edetty pienin purjein hyvää vauhtia, ja Perkins on saanut levätä. Tämä on kolmas gale yhtä monen viikon aikana. Tuulitilastojen mukaan niitä ei olisi pitänyt olla yhtään. Päivän mittaan tuuli on hiipunut sopiviin lukemiin, 20-30 solmuun, mutta pitänee silti vielä kalastajat poissa alueelta, jonka läpi menemme yöllä. Hyvä niin, koska kalastusalukset eivät näy tutkassa, puisia kun ovat.
Tekniikan puolelle on kirjattava pilssipumpun muovisen rungon halkeaminen. Varapumppumme näyttää olevan samanlainen lelu, vaikka molemmat ovatkin kalleinta laatua, mutta kiinalaista tietysti, kuinkas muuten! Konehuoneessa pumppuremontissa hajosi vielä kiinalaisvalmisteinen ruuvimeisselikin käsiin. Siispä ostamme jatkossa aina kun mahdollista muualla kuin Kiinassa valmistettuja tuotteita. Valmistaakohan esim. Fiskars myös ruuvimeisseleitä?
Testasimme aikamme kuluksi veneen kaiteessa olleen turvavarusteen, jonka toimivuutta Riitta on aina suuresti epäillyt. Se on oranssin värinen muovikapseli, joka heitetään mereenpudonneen perään, ja siitä aukeaa automaattisesti salko, jossa on lippu. Sen englanninkielinen nimi on Inflatable danbuoy, ja se toimii samoilla painepulloilla kuin pelastusliivit. Kokeen tulos oli masentava. Lippusalko ponnahti terhakkaasti ylös vedestä, mutta erektio jäi vain noin 3 sekunnin pituiseksi. Lippusalossa oli aivan ilmeisesti reikä, jonka seurauksena salko taittui keskeltä ja hävisi näkyvistämme ensimmäisen aallon taakse. Uusi turvavarusteemme tulee olemaan taatusti mekaaninen, tukeva keppi, jolloin ei jää arvauksien varaan, näkyykö se vai ei!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti