29. huhtikuuta 2013

Vihdoinkin matka  pohjoiseen jatkuu!

Lähdimme Lagosin marinasta kohti pohjoista 21.4. odoteltuamme Webaston osia lähes pari viikkoa. Ilman lämmitystä emme voineet edes ajatella lähtöä pohjoisen kylmille vesille.

Alkumatka Cabo Sao Vicenteen oli leppoisaa, mutta heti sen jälkeen tuuli, vastainen tietysti, alkoi nousta. Noin 100 mailin päässä lännessä totesimme, että etäisyys kohteeseen ei lyhene lainkaan. Ryskytys aaltoja vasten kävi hermoille, ja koska olimme laivareittien ulkopuolella, päätimme panna piihin yöksi ja saimme näin viettää rauhallisen yön. Aamulla tuuli kääntyi hieman ja heikkeni. Tuuliennuste näytti kuitenkin Biskajalle 35 solmun koillistuulta, siis täysin vastaista perjantaista alkaen.

 

Otimme tavoitteeksemme Espanjan La Coruñan ja varalle puoli vuorokautta aikaisemman Vigon. Tuuli nousi jo torstaina melkoiseksi. Neljäntenä yönä isopurjeen nostin katkesi, ja purje oli sidottava puomille. Saavuimme Vigon kuninkaalliseen pursiseuraan perjantaiaamuna, jolloin keli oli jo reipas. Kun satamaan tultuamme teimme inventaariota totesimme, että alavantissa vuosikausia kiinni ollut puoshaka oli lentänyt mereen, samoin isomastolla ollut vinssikahvan kotelo. No just, hieno alku!, kuten tyttäremme myöhemmin viestitti.

Lämmitys toimii vihdoin moitteettomasti, ja olo veneessä on kotoisaa. Olemme viettäneet aikaa tutustumalla Vigoon, Galician merelliseen suurkaupunkiin. Varsinkin aivan marinan vieressä oleva vanha keskusta sokkeloisine kujineen on mielenkiintoinen. Ja Galician keittiö merenelävineen on osoittautunut erinomaiseksi!

Tuuliennuste kolmesta eri lähteestä kertoo, että koillistuuli tulee jatkumaan kovana torstaihin saakka. Vierailumme Vigossa siis venyy. Toistaiseksi meillä on vielä aikaa odottaa, mutta valitettavasti ei enää pitkään.

28. heinäkuuta 2012

Lagos, Portugali

Aamuyöllä 26. päivä, kun olimme enää vain noin 30 merimailin päässä Lagosista, tuuli tyyntyi täysin. Muutaman tunnin kuluttua se virisi onneksi uudelleen, ja jatkoimme matkaa kuuden solmun tuulessa lähes kolmen solmun nopeudella kohti Lagosia. Laskimme ankkurin Lagosin aallonmurtajan kupeeseen iltapäivällä ja saatoimme vihdoin huokaista helpotuksesta.

Seuraavana aamuna ajoimme jollalla maihin sopimaan laituripaikasta ja järjestämään hinauksen. Laituripaikan saannissa ei ollut vaikeuksia, sillä marinassa oli lähes joka toinen venepaikka tyhjänä. Suuri osa veneistä oli kuulemma poistunut Lagosista, kun korkeasesongin hinnat olivat astuneet voimaan. Nyt meillä oli siis paikka mihin viedä vene, mutta hinauksen järjestäminen ei ollutkaan yhtä helppoa. Marina kieltäytyi hinauksesta ja kehotti meitä kääntymään paikallisen telakan Sopromarin puoleen.

Sovimme telakan kanssa, että Sarema hinattaisiin marinaan seuraavana aamuna klo 9, jolloin olisi vielä tyyntä. Odottelimme klo 10.30 asti, ja koska ketään ei ollut vieläkään ilmestynyt paikalle, soitimme Sopromariin. Kumivene oli kuulemma juuri tulossa, mutta se ei veisikään meitä sisälle marinaan vaan ainoastaan marinan vastaanottolaituriin. Emme olleet uskoa korviamme, ja yritimme selvittää asiaa Sopromarin kanssa puhelimitse. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, ja hinaus alkoi jonkin ajan kuluttua melkoisen kalabaliikin jälkeen. Vastaanottolaiturilla oli kuitenkin odottamassa kaksi marinan miestä, jotka ottivat nyt ohjat käsiinsä. He sitoivat Sareman laituriin siksi aikaa, kun odottelimme nostosillan aukeamista. Sopromarin miesten puheista huolimatta hinaus jatkui siis aina laituripaikalle asti, missä samat kaksi marinan miestä olivat jälleen vastaanottamassa köysiä. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin! Vaihde on nyt remontissa ja valmistunee ensi viikolla. Heti kun pääsemme taas moottoroimaan, Sarema siirretään Portimaon telakalle maihin odottamaan kunnostustoimia.

Tilastotietoja Etelä-Amerikan retkestämme:

Carriacou, Grenada  - Lagos, Portugali

                      - aikaa kului 1 v 2 vrk 3 h 20 min

                      - matkaa kertyi 14.851 nm

Buenos Aires, Argentina – Lagos, Portugali

                      - matkaa kertyi 8.555 nm

                      - merellä vietettiin 74 vrk

                      - ankkurissa tai satamissa vietettiin 16 vrk                     
                      - keskimääräiseksi päivämatkaksi tuli 115,6 nm

Olemme toistaiseksi purjehtineet 67.353 merimailia eli noin kolme kertaa maailman ympäri vastaavan matkan. Eikä purjehtimisemme viimeaikaisista vaikeuksista huolimatta lopu tähän, vaan jatkuu näillä näkymin jälleen ensi keväänä. Tällöin suuntaamme Sareman keulan huomattavasti kylmemmille vesille, olemmehan edelleen matkalla Alaskasta Alaskaan!

SUOTUISIA TUULIA KAIKILLE! 
toivottaa Sareman miehistö

26. heinäkuuta 2012

22. heinäkuuta 2012

Merellä

37° 12,034’ N, 18° 47,440’ W

Saavuimme Hortaan aamupäivällä, otimme tankit täyteen, ilmoittauduimme sisään Faialiin ja kiinnityimme sitten meille osoitettuun laituripaikkaan. Kaunis Hortan kaupunki oli entisellään. Kävimme syömässä peixe na pedraa samassa mukavassa ravintolassa kuin vuonna 2003, seurustelimme muiden purjehtijoiden kanssa Peter Café Sportissa, vuokrasimme auton päiväksi ja tutustuimme saareen ja sen kukkaloistoon. Ajoituksemme oli erinomainen, koska hortensia-aidat kukkivat vielä komeasti. Lattekin pääsi pitkästä aikaa maihin, ensimmäistä kertaa sitten Martiniquen, ja oli tietysti innoissaan.

Pekka jätti muiston käynnistämme marinan betonilaituriin, kuten perinne vaatii. Tuottaa kuulemma huonoa onnea, jos näin ei tee. Näimme laitureilla useita tuttujen purjehtijoiden tekemiä maalauksia ja tapasimme myös tuttuja purjehtijoita, jotka olivat tehneet samaan aikaan Pekan kanssa remonttia Carriacoulla.

Viiden aurinkoisen ja tuulettoman päivän jälkeen emme enää jaksaneet odottaa tuulen nousemista, vaan lähdimme 17. päivä noin 1000 mailin legille kohti Portugalia. Sääennuste oli yksitoikkoinen eli ainakin viisi ensimmäistä vuorokautta tyyntä, mutta tällä kertaa tankit olivat täynnä ja ruokaa tietysti riittävästi. Pohjoistuulta on tiedossa kahdeksi viimeiseksi päiväksi, uskokoon ken haluaa. Delfiinejä on nähty rasvatyynellä merellä päivittäin, mutta valaita ei suurista toiveistamme huolimatta ensimmäistäkään.

25. heinäkuuta 2012

Edelleen merellä

36° 59,509’ N, 12° 03,201’ W

Mahtoikohan Hortan laiturille tehdyssä maalauksessa olla jotain vikaa, sillä onnea se ei ainakaan meille tuonut. Eilen repeytyi keulavantti kannen kiinnikkeestä, luultavasti Brasilian vasta-aallokon ryskytys oli tehnyt tehtävänsä. Hitsaamalla siitä tietysti selviää, mutta se ei onnistu merellä.

Ettei olisi liian helppoa, tänä aamuna havaitsimme, että Buenos Airesissa korjattu vaihteisto ei enää toimi. Siellä vaihde oireili niin, että eteenpäin vaihteen kytkinlevypakka oli selvästi kulunut, ja se korjattiin. Nyt näyttää siltä, että levypakkaa ei ehkä uusittukaan, koska se luistaa vain kolme kuukautta remontin jälkeen.

Soitettuamme Mepratuotteelle saimme tietää, että laakeria vasten oleva pronssinen painerengas, joka säätää pakan tiukkuuden, pitää myös uusia levypaikan uusimisen yhteydessä. Jos näin ei tehdä, alkaa kytkinpakka luistaa, kuten meillä on nyt käynyt. Täytyy pyytää marinan jollaa hinausapuun laituriin mentäessä, kunhan sinne saakka ensin päästään. Eteneminen on hidasta ilman genoaa, ja ilman konetta matkantekomme hankaloituu entisestään. Onneksi saimme kiinnitettyä keulavantin viereiseen tukevaan korvaan muutaman tunnin työllä. Nyt matka jatkuu II-genoalla ja isommalla jibillä. ETA perjantai näyttäisi todennäköiseltä jopa tuuliennusteenkin mukaan. Tämänkertainen Atlantin ylityksemme on ollut kuin tervanjuontia, mutta onneksi loppu häämöttää!

12. heinäkuuta 2012

Porto das Lajes, Flores

39° 22,800’ N, 31° 10,060’ W

Atlantilla ajelehtiessamme seurasimme suurella mielenkiinnolla vedenalaista elämää, olihan tyynellä merellä helppo nähdä delfiinit ja pintaa syvemmälläkin uivat kalaparvet. Parvi Atlantin täplädelfiinejä tuli hetkeksi Sareman keulaan leikkimään, mutta kun veneemme ei liikkunut oikeastaan mihinkään, delfiinit kyllästyivät ja poistuivat pian paikalta. Alla olevasta kuvasta näkyy, kuinka liikkumattomia sekä ilma että meri tuolloin olivat.

Ryhdyimme bongaamaan myös karanneita lepuuttimia, jotka näkyivät tasaisella merenpinnalla mailien päähän. Kokoelmamme helmi on nyt punainen jättikokoinen poiju, joka on merkinnöistä päätellen peräisin USA:n rannikolta.

Seisovan ilman piristyttyä heikoksi tuuleksi, käynnistimme jälleen moottorin, ja styyrpuurin puoleisen tankin viimeisillä pisaroilla pääsimme kuin pääsimmekin Floresin eteläiseen lahteen Porto das Lajesiin. Saaren lähellä olevien virtausten innostamana Pekka heitti parhaaksi kokemamme sinivalkoisen tupsuvieheen mereen, ja vähän ennen ankkurilahteen tuloa saimme kalan, joka oli jälleen meille tuntematonta lajia, mutta paistettuna suorastaan suussasulavaa.

Kelluessamme vielä merellä meihin otti VHF:llä yhteyden lähistöllä ollut norjalaisvene, jossa oli neljän hengen miehistö. He kertoivat ajelehtineensa viimeiset 10 vuorokautta, koska heillä oli polttoainetta jäljellä vain 20 litraa. Virinnyt tuuli auttoi myös nämä radiosta tutut norjalaiset Lajesiin satamaan, jonne he saapuivat päivä meidän jälkeemme iloisina ja helpottuneina. Myöhemmin samana iltana ankkurilahteen tuli vielä kolme muuta alusta eli Atlanti alkaa vähitellen tyhjentyä veneistä.

Lajesin ankkurilahteen saavuttuamme laskimme jollan heti veteen, mutta menimme vasta seuraavana aamuna rantaan. Satamamestari oli meitä laiturilla vastassa ja otti meidät ystävälliseen huomaansa. Saapumisraporttia kirjoittaessaan hän kertoi meille kaiken mahdollisen kotisaarestaan Floresista ja sen asukkaista ja vei meidät vielä polttoaineasemalle lounaalle lähtiessään. Saimme tilattua 140 litraa polttoainetta jerrykannuissa toimitettuna vielä samana päivänä laiturille, josta kuskasimme ne jollalla veneelle. Huomenna matka jatkuu alkuperäiseen kohteeseemme eli Faialin Hortaan, jonne on matkaa Floresista vain 133 mailia. ETA Horta 13.7. klo 11.00.

7. heinäkuuta 2012

Atlantilla

Olemme edenneet viimeiset kymmenen vuorokautta lähes pelkästään konevoimin. Tänä aikana ilmapuntari on noussut 1026 mb:sta 1033 mb:iin, mistä se ei ole hievahtanutkaan kolmen viime vuorokauden aikana. Olemme nyt ajaneet toisen tankin lähes tyhjäksi ja jättäneet styyrpuurin puoleiseen tankkiin varoiksi polttoainetta noin 100 mailin ajoon.

Polttoaineen loputtua paapuurin puoleisesta tankista jouduimme sammuttamaan koneen eilen klo 19.30 paikassa 40° 42’ N, 37° 25’ W. Olemme sen jälkeen ajelehtineet noin kahden solmun nopeudella koilliseen. Jatkamme näin niin kauan, kunnes tuulta löytyy. Hortaan on matkaa vain runsaat 400 mailia, mutta ETAa on tässä vaiheessa turha edes arvailla. Olemme parhaillaan laivareitillä, ja kauppalaivoja on näkynyt lähes päivittäin. Myisiköhän joku niistä meille polttoainetta?

1. heinäkuuta 2012

36° 56,998’ N, 45° 45,666’ W

Ruokahuolto on taas vähäksi aikaa turvattu! Vaihdoimme vieheitä useamman kerran ja löysimme lopulta juuri sen oikean. Suomen lipun värinen tupsu oli vedessä vain muutaman minuutin, ja saaliina oli parin kilon mahi-mahi. Merellinen elämä on viime päivinä muutenkin vilkastunut. Olemme nähneet useaan otteeseen sekä valaita että delfiinejä, ja eilen veneen vieressä ui lähes koko päivän niin suuri kala, että luulimme sitä ensin delfiiniksi. Oivalsimme, että kysymyksessä olikin kala, kun emme nähneet sen nousevan lainkaan pintaan hengittämään. Lopullisesti tunnistimme sen tonnikalaksi, kun se hyppäsi ilmaan jahdatessaan lentokalaa. Tonnikala ui aivan veneen rinnalla iltahämärään asti, olisikohan se ollut seuraa vailla. 

Tuulettomuus vaivaa edelleen, ja konetta on ollut pakko käyttää, jotta pääsisimme pohjoiseen. Herbin mukaan 38-39 latitudilla pitäisi olla tuulta 15 solmua S-SE, ehkä Hortaan saakka. Olemme kuitenkin jo varmistaneet, että Floresilla, Azorien saariston läntisimmällä saarella, on myös mahdollista tankata. Polttoaineemme riittää, jos saamme tuulta pariksi päiväksi. Matkaa Hortaan on tällä hetkellä noin 800 mailia. Optimistinen ETA sunnuntaina 8. heinäkuuta.

27. kesäkuuta 2012

31° 49,871’ N, 51° 18,206’ W

Martinique-Horta -puoliväli ohitettiin tänä aamuna. Matkaa on nyt jäljellä alle 1200 mailia eli noin 10 päivää. Kolmen vuorokauden sääkartat näyttävät reitillemme korkeapainetta ja tyyntä, mutta ennusteet onneksi muuttuvat. Toivossa on saada sivumyötäinen muutaman päivän kuluttua, kun matalapaineeksi muuttuneen Debbyn häntä saavuttaa meidät. Juuri tällä hetkellä tuulta on sen verran, että saatamme pitkästä aikaa jopa purjehtia. Olemme laskeneet myös vieheen veteen, koska sargasso-levän määrä on oleellisesti vähentynyt. Ostimme Martiniquelta muutaman uuden vieheen, ja toivelistalla on pieni tonnikala tai mahi-mahi eli kultamakrilli.

Tyypillisesti keskisellä Atlantilla seilaavia portugalinsotalaivoja alias purjemaneetteja on alkanut taas näkyä, mutta valaat ja delfiinit loistavat edelleen poissaolollaan. Muutama lentokala on eksynyt kannelle, mutta muuten tapahtumat ovat viime aikoina olleet vähissä. Onneksi aika kuluu seuratessa säätilan kehittymistä.