4. elokuuta 2013

Koillisväylälle!

Arktinen seikkailumme jatkuu osoitteessa www.koillisvayla.blogspot.com

1. elokuuta 2013

Karamerellä

76° 28,896 N, 71° 48,918' E

Pysähdyksemme Cape Zelaniyan tutkimusasemalla oli sekä positiivinen että

negatiivinen. Saavuimme lahteen aikaisin aamulla ja ankkuroimme noin

viiden metrin syvyyteen kauas rantaviivasta. Pienten aamu-unien jälkeen

ajoimme jollalla rantaan, missä tapasimme Irinan, yhden aseman

biologeista. Hetken kuluttua paikalle saapuivat myös Ivan, toinen biologi,

ja Mikhael. Onneksemme tutkijat puhuivat sujuvaa englantia, mikä helpotti

huomattavasti kommunikointia meidän ei-lainkaan-venäjää -puhuvien kanssa.

Kyselimme heti karttojamme, mutta valitettavasti he eivät tienneet niistä

mitään. Muutaman satelliittipuhelun jälkeen selvisi, että kartat olivat

käväisseet saarella noin kaksi viikkoa aikaisemmin Ivan Petrov -nimisen

laivan mukana, mutta koska laivalla ei ollut ohjetta jättää niitä

saarelle, kartat olivat poistuneet saarelta laivan mukana. Missä kartat

tällä hetkellä ovat, on vielä selvittämättä.

Karttojen puuttumisen aiheuttamasta pettymyksestämme huolimatta vietimme

Lady Dana miehistöllä vahvistettuna ikimuistoisen päivän ja illan Cape

Zelaniyalla. Ajoimme koko joukko vanhalle majakalle ja läheisille

lintukallioille, missä kuvasimme riskilöitä ja pikkukajavia sankasta

sumusta huolimatta. Tutustuimme myös itse asemaan, sen historiaan ja

nykyiseen toimintaan. Näimme muun muassa merkillisiä, vanhoista säiliöistä

tehtyjä asuntoja nimeltään 'cylinderical universal block', jotka olivat

olleet käytössä 90-luvulla ja jotka tullaan oppaamme mukaan säilyttämään

muistoksi tuleville polville.

Valtavan romualueen puhdistus oli aktiivisesti työn alla.

Metallinpuristuskone ja suuret polttoleikkauslaitteet olivat jatkuvassa

käytössä, ja roskia poltettiin yötä päivää. Sadat puristetut

romurautakuutiot odottivat rannalla syksymmällä tapahtuvaa laivausta

samoin kuin lukuisat rojua täynnä olevat suursäkit. Työt jatkuvat lokakuun

puoleen väliin asti ja alkavat taas ensi vuoden toukokuussa. Näkemämme

perusteella voimme nyt uskoa, että  vanhat arktiset tutkimusasemat saadaan

ennen pitkää puhdistettua.

Edellispäivän paksu sumu oli hälvennyt aamuun mennessä, ja heräsimme

tyynellä lahdella auringon paisteeseen. Nostimme aamiaisen jälkeen

ankkurin ja jatkoimme matkaa Karamerta pitkin etelään kohti Diksonia ja

Koillisväylää.

30. heinäkuuta 2013

Tankkaamassa

76° 13,535' N, 62° 41,588' E

Seuraavana aamuna lähdimme tankkausretkelle. Reitti polttoainelahdelle

osoittautui erittäin karikkoiseksi, mutta löysimme kuitenkin muutamien

kiemuroiden jälkeen perille. Tankki oli jyrkänteen päällä noin sadan

metrin korkeudessa vesirajasta ja vielä toiset sata metriä jyrkänteen

reunalta. Onneksi Lady Danalla oli pitkä polttoaineletku, paljon köyttä ja

seitsemän hengen miehistö. Meillä taas oli runsaasti jerrykannuja.

Letku vedettiin tankista jyrkänteen reunalle ja ensimmäiset 200 litraa

juoksutettiin tynnyriin. Läpinäkyvästä letkusta näkyi, että polttoaineen

laatu oli suorastaan erinomaista. Jerrykannut vedettiin köydellä osittain

lumen peittämää rinnettä ylös letkun ulottuville. Sitä mukaa kun

polttoainetta valutettiin kannuihin, niitä laskettiin köydellä alas

rantaan ja vietiin jollalla veneisiin.

Saimme päivän aikana sekä tankit että kannut täyteen, Lady Danalle noin

800 litraa ja meille noin 1000 litraa. Ylhäällä tasanteella oli koko ajan

jääkarhuvahti Sako 30-06 -kivääri vieressään, Pekkakin vuorollaan. Vain

kerran työ keskeytyi jääkarhun vierailun takia. Karhu lähestyi tankkaajia,

mutta pelästyi kovaa puolankielistä meteliä niin, että katsoi parhaaksi

häipyä paikalta. Mutta olisittepa nähneet, miten nopeasti Pavel karhun

nähtyään liukui lumista rinnettä alas rantaan.

Tankattuamme siirryimme aseman suojaisaan ankkurilahteen yöksi paikkaan

76° 13,044' N, 62° 41,837' E. Huollot konehuoneessa on nyt tehty, ja

vesikone on viritetty taas toimintaan.  Aurinko paistaa, tuulta ei ole

lainkaan, ja lämpötila on noin 10 astetta. Voimme rauhassa nauttia

arktisesta kesästä, sillä Taimyrin niemimaan alueella on edelleen liikaa

jäätä, jotta voisimme vielä jatkaa kohti itää.

Siirrymme seuraavaksi Novaja Zemljan pohjoiskärkeen noin 95 mailin päähän,

jossa paperikarttamme ovat toivottavasti odottamassa meitä Cape Zelaniyan

tutkimusasemalla.